RTG – Kajaanista kajahtaa

Mielenkiintoista on ollut seurata RTG:n (ReadyToGo Oy) kehitystä ja levittäytymistä matkailumarkkinoille. RTG ilmoittaa nykyään olevansa täyden palvelun matkatalo ja matkailun monitoimija – tämä on mielestäni yhä kasvavassa määrin totta ja jokaisen matkailualan toimijan olisi hyvä noteerata tämä toimija.

RTG:n liikevaihdosta suurin osa tulee lentoasemapalveluista, joita he tekevät lähes kaikilla Suomen kentillä. Muut toiminnot eivät vielä ole samassa mittaluokassa, mutta suunta on hyvä. Muihin yhtiön toimialoihin kuuluvat: Contact Center -toiminnot, matkailu- ja kokouspalvelut, majoituspalvelut ja ohjelmapalvelut. Toimipisteet RTG:llä on jo Kajaanissa, joka on yhtiön kotipaikka, sekä Ivalossa. Lisäksi Imatralla on jo työntekijä hommissa ja ilmeisesti Mikkelinkin tilanne on pitkällä, kuten näkyy tästä pikku-uutisesta.

Huhujen mukaan RTG:n viiksivallu on nähty myös muilla aluiella keskusteluissa, kuten Koilis-Savossa. Tavoitteena taitaa olla koko Suomen laajuinen toimija lentokenttäpalveluiden lisäksi myös välitysmyynnissä. Selvitykset tapahtuvat taustalla, mutta mielenkiintoista olisi päivittää tilannetta, joten laittakaapa viestiä, miten RTG leviää:)

MEK kehittää

Tänään sain hauskan puhelun, kun ulkopuolinen taho tehtävänantonsa mukaisesti pyysi kertomaan mielipidettä MEK:in toiminnasta. Kun haastattelija järjestelmällisesti kävi läpi joitain kysymyksiä ja pyysi arvostelemaan kouluarvosanoin, niin huomasin, että en löytänyt yhtään syytä antaa yli seitsemää pistettä. Vaikka arvostankin monia ihmisiä MEK:issä, niin kokonaisuus floppaa.

Pari asiaa erityisesti tuntuu minusta aivan mahdottoman oudolta ja olen aiemminkin marissut niistä. Ensinnäkin, miksi ihmeessä MEK:in uudistuksen yhteydessä luovuttiin ainoista toimivista ja hyödyllisistä henkilöistä, eli ulkomailla olleista edustajista, joilla oli oikeaa kontaktipintaa matkanjärjestäjiin ja markkinoihin kohdemaissa? Esimerkiksi kaikkein parhaiten toiminut MEK:in osasto Balttiassa lopetettiin kokonaan ja nyt MEK:issä ei kukaan tiedä mitään noista tärkeistä lähimarkkinoista. Äskettäin eräs matkailualue halusi järjestää oman myyntitilaisuuden Balttiassa ja kysyi neuvoa MEK:istä. Vastaus oli, että ei kannata lähteä sinne erikseen markkinoimaan, vaan kannattaa osallistua olemassa oleville messuille. Mitä v**tua?

Toinen tyhmä teko oli Finprolle ulkoistus. Hinnat ovat nousseet ja aktiivisuus kokonaisuudessaan heikentynyt. On toki valoisiakin esimerkkejä, kuten Italian Finpron ihmiset, mutta pääasiassa aika heikkoa. Nyt vielä kuulin, että näitäkin edustajien määriä ollaan vähentämässä. Mitä v**ttua?

Kolmanneksi olen aivan ymmälläni, että mitä tarkoittaa tuotekehitys MEK:issä? Onko kukaan nähnyt mitään konkreettista asian tiimoilta? Siis en tarkoita työryhmiä ja raportteja, vaan jalkautuvaa kehittämistä. Onko tuotekehitys, mikäli tämä nykyinen on sitä, ollenkaan tarpeellinen toiminto MEK:ille?

Uudistaa tulee ja kehittäminen on itseisarvo, mutta milloin se alkaa MEK:issä?

Kuopiossa uutta (?) kehitystä

Kuopion Matkailupalvelu on tehnyt mielestään vallankumouksellisen uuden innovaation keksiessään netin hyväksi markkinoinnin ja myynnin väyläksi. Rahaakin tuntuu riittävän uuden innovatiivisen toiminnan kehittämiseen, kuten voi lukea tästä Savon Sanomien uutisesta.

On tainnut lipsahtaa ohi jo toiminnassa olevat ratkaisut, kuten Savonlinnassa ja Vuokatissa. Lisäksi Tahkolla toimii yksi suomalaisen matkailun verkkokaupan pioneereistä ja siellä majoitusmyyntiä on netissä tehty jo yli kymmennen vuotta.

Jokamiehenoikeudet – mahdollisuus matkailulle?

Aimmin tänä vuonna kirjoitin, että jokamiehenoikeudet pitäisi poistaa ulkomaalaisilta, koska vapaudet haittaavat liiketoimintaa. Nyt koetan pohtia vaskakohtaisesti, että mitä hyötyä niistä on. Tällä kirjoituksella innoittajana on nimenomaan Ilkka Kauppisen vastaväitteet aiempaan tekstiini.

Jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeudet parhaimmin sovellettuna voisi tuottaa mahtavan toimikentän suomalaisille matkailuyrityksille, koska harva maa maailmassa pystyy tarjoamaan vastaavanlaisen luonnon yhdistettynä vapauteen melko laajasti toteuttaa itseään. Lainaus Ympäristöministeriöltä :

Saat:
* liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta;
* oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttaillaa suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
* poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia;
onkia ja pilkkiä sekä
* veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

Jokamiehenoikeudet matkailutuotteissa

Miten jokamiehenoikeuksia tällä hetkellä kaupallisesti hyödynnetään? Lappiin houkutellaan kesäaikaan turisteja vaeltamaan, talvella on mahdollisuus tehdä hiihtovaelluksia ja MEK on valinnut pyöräilyn yhdeksi kesän painopistealueeksi aktiviteettien osalta. Noista tutkittaessa löytyy vaelluspaketteja palveluna erittäin vähän (Visit-Finlandin sivuilta ”vaellus”-haulla 16 osumaa), maastohiihtopaketteja ei juurikaan ja jonkin verran pyöräilytuotteita . Tässä taitaa olla hyödyntämätön mahdollisuus kyseessä.

Marjojen poimintaa hyödynnetään ulkomaalaisten osalta, kuten oheisessa ketjussa pohditaan, mutta asiallinen, marjanpoimintaan perustuva matkailutuote taitaa olla hankala ostaa. Samoin on laita sienien kanssa. Itse toivoisin näkeväni sellaisen matkailutuotteen kehittyvän, jossa matkailija tulee luontokokemukselle Suomeen syksyllä, tavoitteenaan kerätä omiin tarpeisiinsa marjat ja sienet. Tämän paketin toteuttaisi suomalainen ohjelmapalveluyitys yhteistyössä suomalaisen majoitusyrityksen ja ulkomaisen matkanjärjestäjän kanssa. Mikä voisi olla parempi sisältö matkalle:

* ulkoilua kauniissa ja puhtaassa luonnossa
* uutta tietotaitoa marjoista ja sienistä, niiden säilömisestä sekä ruokaohjeita niihin perustuen
* matkamuistona terveelliset tuomiset, jotka pystyy hyödyntämään kotona tarinan kera

Kalastus eri muodoissaan on jollain tavoin tuotteistuksen ensimmäisten vaiheiden paikkeilla ja osittain jopa ohikin, mutta silti kalastuksessa olisi lisää tehtävissä. Suurin osa pitkistä kalastuspaketeista perustuu uisteluun ja koskikalastukseen, yleensä perholla. Ilmaisten, kalastusluvatta tehtävien, kalastusmuotojen hyödyntäminen on heikkoa. En ole törmännyt yhteenkään pelkästään pilkintään tai onkimiseen perustuvaan matkailupakettiin. Kuitenkin itärajan takana olisi mahtava potentiaali juuri noihin kalastusmuotoihin. Löytyisikö näihin kalastusmotoihin rohkeutta katsoa asiaa siten, että ne voisivat olla riittävä sisältö kalastuspaketille? Suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan pilkkinyt ja sen eksotiikka voisi olla riittävä tuomaan ihmisiä paikalle, jos vain asia saataisiin esitettyä oikeassa muodossa.

Veneily sitten on oma mahdollisuutensa. Aivan mahtava kohde Eurrooppalaisille veneilijöille luulisi olevan Järvi-Suomen vesistölabyrintti, jollaista ei ole muualla tarjota. Lisäksi tietysti on hyvä tarjota vuokraveneitä ja miksei myös ohjattuja venesafareita. Aiemmin kirjoitin vesijetistä kiertomatkatuotteena (http://matkailubusiness.blogspot.com/2009/08/vesijetti-jarvi-suomen-yhdistava-tuote.html), mutta miksei kiertomatkaa Järvi-Suomessa voisi myös tehdä veneillä?

Yhteenveto

Yllä olevien muutamien rivien tarkoituksena on sanoa, että kyllä jokamiehenoikeudet on mahdollisuus Suomen matkailulle. Minusta olisi kuitenkin tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti Suomeen suuntautuvaa luontoon ja aktiviteetteihin perustuvaa matkailua sekä pohtia mitkä matkailijavirrat tuottavat parhaan taloudellisen tuloksen siten, että luontoa häirittäisiin minimaalisen vähän.

Tuotekehitys 2.0

Verkkomaailma ja netin hyödyntäminen mullistui, kun alettiin tuottaa palveluita, joissa käyttäjät tuottavat sisältöä. Samoin ohjelmistokehitystä on tuupannut vauhdille eteenpäin open source –ajattelu, jossa valtavat määrät kehittäjiä osallistuvat ilmaiseksi uusien tuotteiden ja ohjelmien kehittämiseen. Tällä hetkellä jopa suuret megayhtiöt, kuten Google ja Nokia teettävät osan tuotekehityksestään avoimessa ympäristössä.

Olisiko matkailun tuotekehityksessä mahdollista hyödyntää tällaista ajattelua? Nykyisinhän matkailua kehitetään useiden eri tahojen toimesta ja monesti näiden tahojen toiminta ei millään tavoin tue toisiaan. Intressiryhmiä on mm. MEK, maakuntaliitot, alueelliset matkailuorganisaatiot, ammattikorkeakoulut, yliopistot, hankkeet, yritykset, ProAgria, kunnat, mitä ihmeellisimmät yhdistykset ja kansalaisjärjestöt jne. Yhteistä näille kaikille on se, että millekään organisaatiolle kehittämistyö ei ole pääasiallinen toimi ja toisaalta se, että kehittämistä tehdään joko kiikareiden tai mikroskoopin kanssa, mutta paljaalla silmällä ei juurikaan katsota.

Koen ongelmaksi myös sen, että ”kehittämispiireissä”, kuten eräs alan professori sanoi, on mukana ihmisiä, jotka eivät koskaan ole työskennelleet matkailualalla. Tällöin kehittämisen suunta otetaan monesti tilastoihin tai ihan oikeasti mutu-tuntumaan perustuen, eikä ollenkaan tiedosteta todellista tilannetta. Toisaalta kehittämisryhmät ovat melko pieniä, jolloin päämäärä kehittämiselle on jo asetettu, eikä tällöin oletusarvoisesti mitään radikaalisti uutta ajattelua ole yleensä mukana kehittämisessä.

Jos tuotekehitys avattaisiinkin koko maailman osallistuttavaksi, niin saattaisi oikeasti syntyä sellaisia tuotoksia, joihin yksikään suljettu tuotekehitysprojekti ei voisi päästä. Verkkomaailmassa tuotekehitysprojektit on kustannustehokasta hallinnoida, mikäli niin halutaan. Samalla syntyy riittävä kriittinen massa, josta voi oikeasti nousta helmiä matkailumaailman kartalle.

Matkailun tuotekehittämisprojekti - kylän pojat hommiin

Kaikkien suomalaisten kuntien strategiassa on matkailu listattu panostusalueena. Lähes yhtä monta kuntaa on matkailun suhteen kehittämisen tarpeessa. Näitä matkailun tuotekehitysprojekteja onkin joka puolella toteutettu ja toteutetaan tälläkin hetkellä runsain mitoin. Tulosten suhteen vain on nihkeää ja useimmiten ainoa tulos projektin jälkeen on raportti, joka kaivetaan 10 vuoden jälkeen esiin ihmeteltäväksi, kun joku vanha parta muistaa sellaista joskus tehdyn.

Yksi suuri syy kehittämisprojektien järjestelmälliseen epäonnistumiseen Suomessa on niihin osallistuvien tahojen tarve pitää kiinni ”omasta projektista”. Todella paljon on sellaisia hankkeita ja projekteja, joiden rahajaosta halutaan hyötyä pienessä piirissä. Esimerkiksi jos tarkoitus on kehittää alueen kalastusohjelmapalveluita, niin värkätään kasaan koulutus, jonka kouluttajana on paikallinen yrittäjä? Täh? Oliko tarkoitus löytää uutta oppia, vai tukea paikallista yrittäjää? Toinen yleinen malli on, että toteutetaan tuotetestaukset omalla porukalla – just joo.

Todella paljon pelätään ulkopuolelta tulevia, mahdollisesti uusia, ajatuksia. Tämä tuntuu monesta ihan hassulle ajatukselle, mutta henkilökohtaisesti olen ollut mukana yli kymmenessä kehittämisprojektissa tai hankkeessa ja vain yhteen niistä otettiin maakunnan ulkopuolelta toteutuksesta vastaava projektinjohto.

Kehittämissuunnitelmia ja kehittämiseen tähtääviin projekteihin ryhdyttäessä tulisi mielestäni kysyä kolme kysymystä, ennen kuin projekti aloitetaan:

- löytyykö ulkomailta osaamista, joka todella eroaa omastamme?
- löytyykö muilta alueilta Suomesta osaamista, joka eroaa omastamme?
- löytyykö omalta alueelta kykyä kehittää toimintaa itsenäisesti?

Jos ulkomailla on oikeaa osaamista, niin (budjetin salliessa) miksi sitä ei hyödynnettäisi? Samoin oman alueen ulkopuolelta Suomestakin taatusti löytyy objektiivisempi katsanto alueen tasoon ja tilanteeseen, kuin sisäisesti tarkasteltaessa. Huomioitava on kuitenkin se, että kun avun tarvetta arvioidaan, niin tulee olla rehellinen siitä, että mikä on alueen tai palvelun nykytilanne. Oikominen on hankalaa ja aina ei ole mahdollista tehdä, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on verkkokauppaprojektit ympäri Suomen. Näissä projekteissa on lähdetty kehittämään (usein huonolla onnella) tekniikkaa, mutta samalla on unohdettu pohtia, että onko alueen yritysten tuotteet siinä kunnossa, että ne voidaan lisätä sähköisiin varausväyliin.

Vesijetti - Järvi-Suomen yhdistävä tuote?

Järvi-Suomen tuotteistaminen on ollut haasteena koko tunnetun ihmismuistin ajan. 60-70-luvuilla muodostui kohtuullisen voimakas mökki ja järvi –tuotteisto, joiden avulla saatiin kesäisin houkuteltua alueelle mukava määrä saksalaisia mökkeilijöitä. Myöhemmin 2000 –luvun vaihteen molemmin puolin alkoi kehittyä voimakas venäläisturismi Suomeen ja sen kärkenä on edelleen mökki ja järvi. Pistemäiset matkailutuotteet, kuten mökki ovat haasteellisia kehittää kokonaisuuksiksi tai toisin sanoin – niiden yhteyteen on hankala paketoida useita palveluita, koska tarvittava kriittinen massa yleensä puuttuu.

Mökkien ohella jonkinlaista suosiota (varsinkin Alankomaissa) on saavuttanut autokiertomatkat, jotka kiertävät tunnetuimpia kaupunkikohteita ennakolta määritellyllä reitillä. Tuote on ihan hyvä, mutta ei erityisemmin hyödynnä Järvi-Suomen hienoimpia ominaisuuksia.

Mielestäni paras tapa hyödyntää maailmanlaajuisesti erityistä järviverkostoamme on liikkuminen järvellä ja järviä pitkin, koska vesiltä käsin Suomi näyttäytyy kauniimmillaan. Näinhän järviä on Suomessa historiallisesti hyödynnetty, mutta nykyisellään aika vähiin on jäänyt todellinen liikkuminen vesistöjä pitkin. Yksinkertaiselta kuulostava ajatus, mutta jotakin vaikeaa siinä täytyy olla, kun tällä hetkellä järviä pitkin pääsee matkustamaan vain parilla risteilylaivalla ja harvoilla vuoroilla ydinkesällä. Toisaalta tietysti on olemassa vankka joukko suomalaisia veneilijöitä, mutta ulkomaalaisia vesillä vähemmän näkee.

Menneen viikon olen juuri käyttänyt parin ranskalaisen matkanjärjestäjän kanssa tutkien Järvi-Suomen kohteita vesijeteillä liikkuen. Täytyy sanoa, että itsekin olin vaikuttunut kokemuksesta ja enkä vähiten sen jälkeen kun sovittiin, että ensi kesästä alkaen ranskalaisia asiakkaita alkaa tulla järviämme ihastelemaan kyseisellä tavalla. Vesijetin etuna on ajamisen elämyksellisyyden lisäksi se, että sen liikkumisnopeudella voi loman aikana todella kulkea halki koko järvialueen ja aikaa jää myös kohteissa toimintaan. Lisäksi väline mahdollistaa yksilöllisemmän reittisuunnittelun risteilylaivoihin ja julkisiin liikennevälineisiin verrattuna, sillä jetillä pääsee pientenkin matkailukohteiden rantaan ja monesti suoraan kohteen ytimeen.

MEK:in mukana markkinoilla?

Tuohan oli slogan, jota MEK käytti vielä muutama vuosi sitten ahkerasti. Silloin MEK:sella oli useita toimistoja ulkomailla ja henkilökuntaa runsaasti tunnustelemassa kohdemarkkinoita ja tuottamassa arvokkaita kontakteja Suomen matkailuelinkeinolle.

Sittemmin MEK:sen toimintaa alettiin muokkaamaan rajulla kädellä ja ulkomaan toiminnot lakkautettiin. Hauska ajatusleikki syntyy siitä, että MEK jätti organisaatioon rajahaastatteluiden analysoijat ja sekä porttaalin näkertäjät, mutta ne arvokkaat markkinaosaajat tuupattiin pellolle. Tilalle tuli konsulttiorganisaatio Finpro, joka vähemmällä kuin puolella MEK:sen aikaisesta henkilöstöstä pyrkii hoitamaan aiemmat tehtävät. Henkilöitä ulkomailla vaihtui ja kaikki ulkomaanmarkkinointia harrastaneet tietävät, kuinka hidasta on luoda kontaktiverkostoa - on mahdotonta siirtää kontakteja ja hiljaista tietoutta uusille toimijoille. Samoin kuin on mahdotonta hoitaa esimerkiksi Balttian markkinoita Suomesta käsin yhtä hyvin, kuin asiat tehtiin MEK:n Balttian toimiston aikaan.

Finpro on liiketaloudellisin periaattein toimiva organisaatio ja siten kovasti erilainen, kuin MEK. Nyt on jo näkynyt kasvua ulkomaantoimenpiteiden, kuten messujen ja myyntilaisuuksien osallistumismaksuissa, samoin kuin tutustumiskäynnit ovat vähentyneet (ainakin Finpron kautta tulleet vs entinen MEK). Tämä tulee väkisin vaikuttamaan matkailuelinkeinoon vähintään pienten ja kasvua hakevien yritysten osalta.

Minulle herää kysymys, että onko tämä Suomen etu, jota valtion organisaation pitäisi lienee vaalia?

Portaali tulee – oletko valmis?

MEK:in ansiokkaasti työstämä maaportaali osoitteessa visifinland.com aukeaa (toivottavasti) heinäkuun lopulla.

Tällä hetkellä sinne syötetään kuumeisesti tietoja – niiden osalta jotka asiasta ovat kuulleet. Mielenkiintoinen jako portaalin osalta on Suomeen saatu. Matkailualueet ovat jotenkin arvotettu ja järjestelmä vielä paremmin ryhmitelty. Lakeland jakaantuu pienempiin osa-alueisiin, kuten Kainuu, Keski-Suomi, Karelia, Tampereen alue, Saimaan alue jne. Sitten Saimaan alue koostuu itse asiassa kolmen alueorganisaation alueista, eli Mikkelin seutu, Savonlinnan seutu ja Etelä-Karjala.

Aluejako on paperilla selvä, mutta kuka hallinnoi tietoa? Koko Lakeland-alueen perusteksteistä portaalissa vastaa Tampere. Hienoa, paitsi että muilla alueilla ei ole nähty sanaakaan noista teksteistä, joiden pitäisi MEK:in antaman dead linen mukaan olla perillä tänään, 14.7.2009.

MEK on luottanut siihen, että alueet sopivat keskenään, miten tietoa syötetään ja kuka siitä on vastuussa. Sehän ei tunnu toimivan. Varsinkin, kun joitain nykyisin toimivia alueorganisaatioita ei ole pidetty ajan tasalla ollenkaan.

On mielenkiintoista nähdä, että miten homma etenee.

Jokamiehenoikeudet – matkailun riesa?

Kaikki suomalaiset ovat varmasti iloisia ja ylpeitä pohjoisesta erityispiirteestä, eli jokamiehenoikeuksista. Itse olen myöskin innokas luonnossa liikkuja, enkä missään nimessä haluaisi menettää oikeuttani metsissä samoiluun tai vesillä liikkumiseen. Väitän kuitenkin, että matkailun, ja erityisesti matkailutulon, kannalta sekä myös luonnon arvoja ajatellen, voisi olla järkevää poistaa jokamiehenoikeudet – ainakin ulkomaalaisilta, koska ekologinen jalanjälki, joka syntyy (varsinkin lennettäessä) siirryttäessä ulkomailta Suomeen, on joka tapauksessa raskas.

Jos ajatellaan perusmatkailijaa, joka tulee ulkomailta Suomeen sen vuoksi, että täällä on jokamiehenoikeuksiin perustuva mahdollisuus samoilla luonnossa, niin millainen vaikutus sillä on matkailutulon kertymään Suomelle? Samoilija lentää Suomeen ja siirtyy pikaisesti alueelle, jonka on valinnut samoilunsa kohteeksi. Mahdollisesti tämä tapahtuu jatkolennolla. Siellä samoilija siirtyy luonnollisesti mahdollisimman nopeasti luontoon, koska sitä varten hän on tullut paikalle. Samoiltuaan viikon, hän palaa ihmisten ilmoille. Majoittuu yöksi, koska lika pitää saada pois iholta ja sitten lentää pois.

Kuka yllä olevassa esimerkissä hyötyi taloudellisesti? Ainakin kansallinen tai kansainvälinen lentoyhtiö. Kuka muu? Ehkä paikallinen ruokakauppa (tosin saksalainen varmaan käy mieluiten Lidlissä) ja sitten se onnellinen majoitusliike, joka mahdollisesti saa yöpymisen viimeisenä yönä. Ei kovin järkevää taloudellisesti Suomelle, vaikka MEK taitaakin olla erimieltä, kun vaellus on nostettu yhdeksi keskittymisalueeksi kesäaktiviteeteissä.

Suuresti ihmettelemässäni Yhdysvalloissa Boundary Watersin (http://en.wikipedia.org/wiki/Boundary_Waters) alueella ovat kapitalistit ratkaisseet asian siten, että liikkuminen luonnossa maksaa jokaiselta yöltä. Lisäksi luontoon saa lähteä vain tietyiltä paikoilta, jolloin liikkuminen autolla yms. välineillä on saatu koordinoiduksi. Ei välttämättä pöllömpää, vaikka aluksi se näin suomalaisena hiukan ärsytti ja nauratti, että tämä on taas jenkkien hapatusta. Alue säilyy valtavista kävijämääristä huolimatta jonkinlaisessa kunnossa, kun on rahaa käytettävissä alueen hoitoon. Lisäksi alueen yrityksillä on hyvä paikka tehdä businesta, kun niiden kautta organisoituu maksuliikenne alueen yöpymisluvista.

Ei toimi Suomessa, on taatusti vastaus joka tulee ensimmäisenä mieleen, mutta ehkä ajatusta jalostamalla voitaisiin päästä asiassa eteenpäin…

Onko Saimaa Gardens ensimmäinen kesälaskettelukeskus

Lappeenrannassa on jo jonkin aikaa kohuttu uudesta huimasta hankkeesta, Saimaa Gardensista, jonka väitetään olevan jopa Pohjoismaiden suurin matkailuhanke tällä hetkellä.

Perusajatuksena on kopioita Vuokatin Katinkullan tyyppinen kokonaisuus, jossa yhdistyy kylpylähotelli ja muutakin vapaa-ajantoimintaa viikko-osakke-toimintaan. Vuokatissa ja Åressahan homma on toiminut mainiosti ja Vuokatti onkin yksi Suomen parhaalla käyttöasteella toimivista matkailukeskuksista. Henkilökohtaisesti en katso Vuokatin kuuluvan Järvi-Suomeen ja sen vuoksi voinkin sanoa, että vastaavaa onnistumista ympärivuotisella tasolla ei Vuokatin alapuolella, eikä kyllä yläpuolellakaan ole.

Kesämatkailu Järvi-Suomessa perustuu vanhoihin tai todella vanhoihin juttuihin, kuten mökki ja ranta. Aina kaikissa tutkimuksissa havaitaan matkailullisiksi vahvuuksiksi järvet ja luonto, mutta varsinainen järvien tuotteistaminen on jäänyt asteelle kahden tunnin risteily. Isona syynä on ollut kesämatkailijoiden ripoteltu jakaantuminen pitkin poikin, kun laskettelukeskuksen tyylistä pistemäistä asiakaskeskittymää, toisin sanoen kriittistä massaa palveluiden kehittämiselle, ei tahdo syntyä.

Saimaa Gardensissa nyt voisi olla toivoa riittävälle asiakaskertymälle. Vuodepaikkoja on tulossa yli 8000, eli noin Tahkon paikkojen verran. Lisäksi kivenheiton päässä on tämän hetken suurin matkailukohde Etelä-Karjalassa, eli Imatran kylpylä ja peri muuta majoituskohdetta, joten parin kilometrin säteellä tulee olemaan n. 12 000 – 13 000 petiä. Suunnittelussa on muutoinkin tuntunut olevan ajatusta, kun perinteisten kylpylän ja golf-kentän lisäksi alueelle on alusta alkaen kaavailtu vahvaa ohjelmapalvelukeskittymää. Tämä ei tietysti mitään itsessään takaa, mutta jo pelkästään toimintaympäristön miettiminen aktiviteettienkin valossa on askel eteenpäin.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan kehitystä ja toivon kovasti Saimaa Gardensista Järvi-Suomen ensimmäistä todellista ympärivuotista aktiviteettikeskusta, joka oikeasti hyödyntää luonnon mahdollisuuksia kaupallisesti myös kesällä, sillä nykyinen paras ajatus Suomen luonnon hyödyntämisestä matkailussa on jokamiehen oikeudet ja kertokaa hyvät ihmiset, että kuka siitä mitään rahaa saa.

Lisää aiheesta Saimaa Gardensin sivuilta.

Matkailutuote - missä mennään?

Usein kuulee sanottavan, että jotain palvelua ei ole tuotteistettu. Seuraavaksi joku sanoo, että on se kumma - ei pitäisi olla vaikeaa. Eihän se tuotteistaminen ole muuta, kuin laitetaan hinta ja varausehdot kuntoon:)

Tottahan se on, että ei matkailutuotteiden tekemisessä ole kysymys avaruusteknologiasta, vaan aika yksinkertaisista asioista. Mikä kuitenkin helposti menee sekaisin, on ymmärtämys siitä, mikä matkailutuote on. Usein ajatellaan, että matkailutuote on esimerkiksi hotellihuone tai melontaretki, kun tosiasiassa matkailutuote on kuitenkin kokonaisuus, johon hotellihuone ja melontaretki kuuluvat osapalveluina. Aika harvoin on olemassa tilanne, että yksi yritys voisi tarjota kokonaisen matkailutuotteen, johon kuuluvat kuljetukset, majoitus, ruokailut, ohjelma sekä muu mahdollinen matkan sisältö. Tarvitaan siis varsin kattavaa yhteistyötä eri palveluntarjoajien kesken.

Vaikka yhteistyön tarve matkailualalla on ilmeinen, on kuitenkin siten, että matkailutuotteiden kehittymisen suurin este Suomessa (ainakin tietyillä alueilla) on yhteistyön puute tai ymmärrys sen tarpeesta. Monelta pieneltä yritykseltä menee täysin ohi ajatus siitä, että jos löisi palvelun yhteen alueen muiden yritysten kanssa, niin pystyisi mahdollisesti tarjoamaan tarvittavan kokonaisuuden, jolla asiakkaita voidaan palvella. Erityisen tärkeää tämä kokonaisuuden tarjoaminen on silloin, kun pyritään saamaan omat palvelut myyntiin hieman laajemmalle, vaikkapa matkanjärjestäjien kautta. Tosin matkanjärjestäjille ja muille välitysmyyjille palveluita tarjottaessa törmätään muihinkin ajatusvirheisiin, mutta niistä toisessa kirjoituksessa.

Matkailun tuotteistamisessa on varsinkin Itä-Suomessa eletty pitkään synkkää keskiaikaa - oikeastaan sieltä ei suuressa mittakaavassa nouse esiin yhtään todellista positiivista esimerkkitapausta. Pieniä oivalluksia on, mutta myös suurta jämähtyneisyyttä. Hyvänä esimerkkinä käy Etelä-Karjala, joka on saanut sijaintinsa kautta mahtavan onnenpotkun, kun rajan takana vaanii ostokykyistä asiakaspotentiaalia miljoonittain. On kuitenkin päässyt syntymään tilanne, jossa alueen yrittäjät ehtivät tottua siihen, että venäläiset tulevat koputtelemaan ovelle ilman suurtakaan ponnistelua. Tuotteistusta ei ole tarvittu, kuten ei myöskään tietoutta matkailun normaaleista jakeluportaista. Siten viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen tuotteisto on jäänyt alikehittyneeksi samoin kuin hinnoitteluperiaatteet. Nyt kuitenkin samaan aikaan venäläisten matkailijoiden vaatimustaso on kasvanut samoin kuin matkanjärjestäjien tietous. Tämä on johtanut siihen, että muut ympäröivät alueet ovat alkaneet viedä rusinoita Etelä-Karjalan pullasta. Toivottavasti tulossa oleva Saimaa Gardens huimine suunnitelmineen parantaa tätä tilannetta heidän osaltaan.

Toinen hassun hauska esimerkki tuotteistamisesta on Tahko. Äkkiseltään voisi tuntua, että Tahko on Itä-Suomessa loistava esimerkki onnistuneesta tuotteistamisesta, mutta väitän toista. Tahkolle on kyllä rakennettu mahtava määrä infrastruktuuria, mutta kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut ja toisaalta myös yritysten välinen ketjuttuminen on jäänyt todella vähäiseksi. Tahkolla on vieläkin vallalla ajattelua, jonka mukaisesti kaikki on hyvin, kun pystytään räätälöimään. Se räätälöintijuna ajeli 90-luvun alussa mutta nykyisellään pitäisi jo kyllä pystyä tiivistämään tuotteet ainakin suurelta osin paketeiksi. Huomautan tässä samalla, että tajuan kyllä sen, että useat haluavat vain mökin ja hissiliput, mutta kun puhutaan matkailukeskuksen kehittymisestä, niin pitää ajatella myös ei laskettelijoita ja sitä lumetonta aikaa.

Siis mitä tästä kirjoituksesta sanoisi tiivistäen:) Tuotteistus on yhteistyötä ja se odottaa vielä (Itä-)Suomessa tekemistä.

Matkailubusiness Suomessa

Tässä blogissa on tarkoitus pohtia Suomen matkailuelinkeinoa omavalintaisilta kanteilta.

Matkailu on tunteita nostattava asia ainakin periferian alueella ja sen vuoksi siitä on kertynyt isohko joukko erilaisia havaintoja kaikille, kun mediakynnys matkailussa tapahtuvien ilmiöiden osalta on matala. Toisaalta Suomi on täynnä alan asiantuntijoita, koska kaikki jotka ovat käyneet Tukholmassa, nousevat sille tasolle, jolla voidaan jo ohjeistaa muita.

Oman lukunsa julkiseen matkailuelinkeinon ohjailuun tuo EU, jonka jakamat tukirahat oikeuttavat kaikki sanomaan mielipiteensä asioiden oikeasta kurssista. Mikä jottei, kyllä demokratia on tärkeä asia meille kaikille, mutta onko laivalla hyvä olla monta kapteenia? Ainakin siltä tuntuu, kun seuraa maakuntamedioita ja niiden vaikutusta alueellisten matkailutoimintojen kehittämiseen tai kehittämättä jättämiseen.

Oma mielipiteeni on, että tällä maailman suurimmalla busineksen alueella suomalaiset ovat alikehittyneitä. Tai ainakin meidän rakenteelliset ratkaisut ovat heikkoja ja alan kehitystä säätelee monilta osin amatöörit.