Usein kuulee sanottavan, että jotain palvelua ei ole tuotteistettu. Seuraavaksi joku sanoo, että on se kumma - ei pitäisi olla vaikeaa. Eihän se tuotteistaminen ole muuta, kuin laitetaan hinta ja varausehdot kuntoon:)
Tottahan se on, että ei matkailutuotteiden tekemisessä ole kysymys avaruusteknologiasta, vaan aika yksinkertaisista asioista. Mikä kuitenkin helposti menee sekaisin, on ymmärtämys siitä, mikä matkailutuote on. Usein ajatellaan, että matkailutuote on esimerkiksi hotellihuone tai melontaretki, kun tosiasiassa matkailutuote on kuitenkin kokonaisuus, johon hotellihuone ja melontaretki kuuluvat osapalveluina. Aika harvoin on olemassa tilanne, että yksi yritys voisi tarjota kokonaisen matkailutuotteen, johon kuuluvat kuljetukset, majoitus, ruokailut, ohjelma sekä muu mahdollinen matkan sisältö. Tarvitaan siis varsin kattavaa yhteistyötä eri palveluntarjoajien kesken.
Vaikka yhteistyön tarve matkailualalla on ilmeinen, on kuitenkin siten, että matkailutuotteiden kehittymisen suurin este Suomessa (ainakin tietyillä alueilla) on yhteistyön puute tai ymmärrys sen tarpeesta. Monelta pieneltä yritykseltä menee täysin ohi ajatus siitä, että jos löisi palvelun yhteen alueen muiden yritysten kanssa, niin pystyisi mahdollisesti tarjoamaan tarvittavan kokonaisuuden, jolla asiakkaita voidaan palvella. Erityisen tärkeää tämä kokonaisuuden tarjoaminen on silloin, kun pyritään saamaan omat palvelut myyntiin hieman laajemmalle, vaikkapa matkanjärjestäjien kautta. Tosin matkanjärjestäjille ja muille välitysmyyjille palveluita tarjottaessa törmätään muihinkin ajatusvirheisiin, mutta niistä toisessa kirjoituksessa.
Matkailun tuotteistamisessa on varsinkin Itä-Suomessa eletty pitkään synkkää keskiaikaa - oikeastaan sieltä ei suuressa mittakaavassa nouse esiin yhtään todellista positiivista esimerkkitapausta. Pieniä oivalluksia on, mutta myös suurta jämähtyneisyyttä. Hyvänä esimerkkinä käy Etelä-Karjala, joka on saanut sijaintinsa kautta mahtavan onnenpotkun, kun rajan takana vaanii ostokykyistä asiakaspotentiaalia miljoonittain. On kuitenkin päässyt syntymään tilanne, jossa alueen yrittäjät ehtivät tottua siihen, että venäläiset tulevat koputtelemaan ovelle ilman suurtakaan ponnistelua. Tuotteistusta ei ole tarvittu, kuten ei myöskään tietoutta matkailun normaaleista jakeluportaista. Siten viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen tuotteisto on jäänyt alikehittyneeksi samoin kuin hinnoitteluperiaatteet. Nyt kuitenkin samaan aikaan venäläisten matkailijoiden vaatimustaso on kasvanut samoin kuin matkanjärjestäjien tietous. Tämä on johtanut siihen, että muut ympäröivät alueet ovat alkaneet viedä rusinoita Etelä-Karjalan pullasta. Toivottavasti tulossa oleva Saimaa Gardens huimine suunnitelmineen parantaa tätä tilannetta heidän osaltaan.
Toinen hassun hauska esimerkki tuotteistamisesta on Tahko. Äkkiseltään voisi tuntua, että Tahko on Itä-Suomessa loistava esimerkki onnistuneesta tuotteistamisesta, mutta väitän toista. Tahkolle on kyllä rakennettu mahtava määrä infrastruktuuria, mutta kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut ja toisaalta myös yritysten välinen ketjuttuminen on jäänyt todella vähäiseksi. Tahkolla on vieläkin vallalla ajattelua, jonka mukaisesti kaikki on hyvin, kun pystytään räätälöimään. Se räätälöintijuna ajeli 90-luvun alussa mutta nykyisellään pitäisi jo kyllä pystyä tiivistämään tuotteet ainakin suurelta osin paketeiksi. Huomautan tässä samalla, että tajuan kyllä sen, että useat haluavat vain mökin ja hissiliput, mutta kun puhutaan matkailukeskuksen kehittymisestä, niin pitää ajatella myös ei laskettelijoita ja sitä lumetonta aikaa.
Siis mitä tästä kirjoituksesta sanoisi tiivistäen:) Tuotteistus on yhteistyötä ja se odottaa vielä (Itä-)Suomessa tekemistä.
