Monesti olen törmännyt ihan käytännön elämässä siihen tosiasiaan, että museovirasto on yksi matkailun suurista tekijöistä. Valitettavasti.
Kuten tunnettua, iso rooli matkakohteen valinnassa on kohteen tarjonta ohjelman ja nähtävyyksien osalta. Suomessa suurin osa tarjonnasta liittyy luontoon, mutta on Suomeen pesiytynyt myös hienoja kohteita, joilla on historiallista arvoa niin paljon, että museovirasto on ottanut ne valvovan silmänsä alle. Nämä kohteet voisivat olla runsaan ja toimintaympäristöltään mielenkiintoisen sisältötuotannon paikkoja – erityisesti tapahtumien järjestäminen monissa kulttuurihistoriallisesti merkittävissä kohteissa olisi erinomainen asia.
Monilla kohteilla ei luonnollisestikaan ole sen suurempaa käyttöä, mutta esimerkiksi Olavinlinna ja Lappeenrannan linnoitus ovat oivia ympäristöjä erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Jo pelkästään kohteiden historiallisen arvon vuoksi kohteiden käyttö on luonnollisestikin rajoitettua, mutta kyllä luulisi olevan luonnollista, että jotakin sentään voisi tehdä. Eriskummallista on ollut havaita, että joillakin ihmisillä tuntuu olevan tarve käsitellä museoviraston hattu päässään suojeltuja kohteita siten, kuin ne olisivat posliinista tehtyjä ja kaikenlainen käyttö on pahasta. Esimerkkinä käy mainiosti Olavinlinna, jossa on toisaalta vuosikymmenet järjestetty upeita tapahtumia, mutta taas toisaalta viimeiset vuodet on tuskailtu sitä, että miten yhden ihmisen toiminta voi olla esteenä kaikelle kehitykselle. Tämän johdosta on Savonlinnan tapahtumakartalta hävinnyt hienoja tapahtumia tai ne ovat vaarassa ja toisaalta Olavinlinnan käyttö toisi varmasti oikein toteutettuna rahavirtaa museovirastolle päin. En usko hetkeäkään, että museovirastolla on liikaa pääomia nykyisen suojeltujen kohteiden massan ylläpitoon ja ehostuksiin.
Eli herätys museovirasto! Suojelluissa kohteissa voidaan toteuttaa tapahtumia, kuten Olavinlinnan oopperajuhlat osoittavat ja tuloksena on tuloja Suomelle ja kohteen lähiympäristölle, kuten matkailuelinkeino ja kauppa. Tätä reittiä syntyy verotuloja ja kunnat voivat hyvin. Pitkää reittiä ajatellen myös museoitujen kohteiden ylläpitoon riittää paremmin varoja näin toimittaessa. Paljoa ei tarvita, aluksi voisi museovirasto luoda raamit sille, että millä ehdoilla sen kohteissa voidaan tapahtumia järjestää. Seuraavaksi voisi olla järkevää rekrytoida asiakaspalveluhenkinen tapahtumakoordinaattori museovirastolle, joka varmistaisi, että museoviraston edut tulee huomioitua, mutta kuitenkaan yksikään potentiaalinen tapahtuma ei jää järjestämättä sen vuoksi, ettei museovirastosta saada vastauksia alkuvaiheen kysymyksiin.
Olisi hienoa nähdä, että museovirasto ottaisi ja alkaisi keskittyä rooliinsa matkailussa, ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnissa, alkamalla oikeasti toimia siten, että museoviraston kohteet saataisiin eläväksi. Ei yhtään tänä päivänä suojeltua rakennusta varmaankaan ole rakennettu patsaaksi?
