Matkailun tuotekehittämisprojekti - kylän pojat hommiin

Kaikkien suomalaisten kuntien strategiassa on matkailu listattu panostusalueena. Lähes yhtä monta kuntaa on matkailun suhteen kehittämisen tarpeessa. Näitä matkailun tuotekehitysprojekteja onkin joka puolella toteutettu ja toteutetaan tälläkin hetkellä runsain mitoin. Tulosten suhteen vain on nihkeää ja useimmiten ainoa tulos projektin jälkeen on raportti, joka kaivetaan 10 vuoden jälkeen esiin ihmeteltäväksi, kun joku vanha parta muistaa sellaista joskus tehdyn.

Yksi suuri syy kehittämisprojektien järjestelmälliseen epäonnistumiseen Suomessa on niihin osallistuvien tahojen tarve pitää kiinni ”omasta projektista”. Todella paljon on sellaisia hankkeita ja projekteja, joiden rahajaosta halutaan hyötyä pienessä piirissä. Esimerkiksi jos tarkoitus on kehittää alueen kalastusohjelmapalveluita, niin värkätään kasaan koulutus, jonka kouluttajana on paikallinen yrittäjä? Täh? Oliko tarkoitus löytää uutta oppia, vai tukea paikallista yrittäjää? Toinen yleinen malli on, että toteutetaan tuotetestaukset omalla porukalla – just joo.

Todella paljon pelätään ulkopuolelta tulevia, mahdollisesti uusia, ajatuksia. Tämä tuntuu monesta ihan hassulle ajatukselle, mutta henkilökohtaisesti olen ollut mukana yli kymmenessä kehittämisprojektissa tai hankkeessa ja vain yhteen niistä otettiin maakunnan ulkopuolelta toteutuksesta vastaava projektinjohto.

Kehittämissuunnitelmia ja kehittämiseen tähtääviin projekteihin ryhdyttäessä tulisi mielestäni kysyä kolme kysymystä, ennen kuin projekti aloitetaan:

- löytyykö ulkomailta osaamista, joka todella eroaa omastamme?
- löytyykö muilta alueilta Suomesta osaamista, joka eroaa omastamme?
- löytyykö omalta alueelta kykyä kehittää toimintaa itsenäisesti?

Jos ulkomailla on oikeaa osaamista, niin (budjetin salliessa) miksi sitä ei hyödynnettäisi? Samoin oman alueen ulkopuolelta Suomestakin taatusti löytyy objektiivisempi katsanto alueen tasoon ja tilanteeseen, kuin sisäisesti tarkasteltaessa. Huomioitava on kuitenkin se, että kun avun tarvetta arvioidaan, niin tulee olla rehellinen siitä, että mikä on alueen tai palvelun nykytilanne. Oikominen on hankalaa ja aina ei ole mahdollista tehdä, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on verkkokauppaprojektit ympäri Suomen. Näissä projekteissa on lähdetty kehittämään (usein huonolla onnella) tekniikkaa, mutta samalla on unohdettu pohtia, että onko alueen yritysten tuotteet siinä kunnossa, että ne voidaan lisätä sähköisiin varausväyliin.

Vesijetti - Järvi-Suomen yhdistävä tuote?

Järvi-Suomen tuotteistaminen on ollut haasteena koko tunnetun ihmismuistin ajan. 60-70-luvuilla muodostui kohtuullisen voimakas mökki ja järvi –tuotteisto, joiden avulla saatiin kesäisin houkuteltua alueelle mukava määrä saksalaisia mökkeilijöitä. Myöhemmin 2000 –luvun vaihteen molemmin puolin alkoi kehittyä voimakas venäläisturismi Suomeen ja sen kärkenä on edelleen mökki ja järvi. Pistemäiset matkailutuotteet, kuten mökki ovat haasteellisia kehittää kokonaisuuksiksi tai toisin sanoin – niiden yhteyteen on hankala paketoida useita palveluita, koska tarvittava kriittinen massa yleensä puuttuu.

Mökkien ohella jonkinlaista suosiota (varsinkin Alankomaissa) on saavuttanut autokiertomatkat, jotka kiertävät tunnetuimpia kaupunkikohteita ennakolta määritellyllä reitillä. Tuote on ihan hyvä, mutta ei erityisemmin hyödynnä Järvi-Suomen hienoimpia ominaisuuksia.

Mielestäni paras tapa hyödyntää maailmanlaajuisesti erityistä järviverkostoamme on liikkuminen järvellä ja järviä pitkin, koska vesiltä käsin Suomi näyttäytyy kauniimmillaan. Näinhän järviä on Suomessa historiallisesti hyödynnetty, mutta nykyisellään aika vähiin on jäänyt todellinen liikkuminen vesistöjä pitkin. Yksinkertaiselta kuulostava ajatus, mutta jotakin vaikeaa siinä täytyy olla, kun tällä hetkellä järviä pitkin pääsee matkustamaan vain parilla risteilylaivalla ja harvoilla vuoroilla ydinkesällä. Toisaalta tietysti on olemassa vankka joukko suomalaisia veneilijöitä, mutta ulkomaalaisia vesillä vähemmän näkee.

Menneen viikon olen juuri käyttänyt parin ranskalaisen matkanjärjestäjän kanssa tutkien Järvi-Suomen kohteita vesijeteillä liikkuen. Täytyy sanoa, että itsekin olin vaikuttunut kokemuksesta ja enkä vähiten sen jälkeen kun sovittiin, että ensi kesästä alkaen ranskalaisia asiakkaita alkaa tulla järviämme ihastelemaan kyseisellä tavalla. Vesijetin etuna on ajamisen elämyksellisyyden lisäksi se, että sen liikkumisnopeudella voi loman aikana todella kulkea halki koko järvialueen ja aikaa jää myös kohteissa toimintaan. Lisäksi väline mahdollistaa yksilöllisemmän reittisuunnittelun risteilylaivoihin ja julkisiin liikennevälineisiin verrattuna, sillä jetillä pääsee pientenkin matkailukohteiden rantaan ja monesti suoraan kohteen ytimeen.

MEK:in mukana markkinoilla?

Tuohan oli slogan, jota MEK käytti vielä muutama vuosi sitten ahkerasti. Silloin MEK:sella oli useita toimistoja ulkomailla ja henkilökuntaa runsaasti tunnustelemassa kohdemarkkinoita ja tuottamassa arvokkaita kontakteja Suomen matkailuelinkeinolle.

Sittemmin MEK:sen toimintaa alettiin muokkaamaan rajulla kädellä ja ulkomaan toiminnot lakkautettiin. Hauska ajatusleikki syntyy siitä, että MEK jätti organisaatioon rajahaastatteluiden analysoijat ja sekä porttaalin näkertäjät, mutta ne arvokkaat markkinaosaajat tuupattiin pellolle. Tilalle tuli konsulttiorganisaatio Finpro, joka vähemmällä kuin puolella MEK:sen aikaisesta henkilöstöstä pyrkii hoitamaan aiemmat tehtävät. Henkilöitä ulkomailla vaihtui ja kaikki ulkomaanmarkkinointia harrastaneet tietävät, kuinka hidasta on luoda kontaktiverkostoa - on mahdotonta siirtää kontakteja ja hiljaista tietoutta uusille toimijoille. Samoin kuin on mahdotonta hoitaa esimerkiksi Balttian markkinoita Suomesta käsin yhtä hyvin, kuin asiat tehtiin MEK:n Balttian toimiston aikaan.

Finpro on liiketaloudellisin periaattein toimiva organisaatio ja siten kovasti erilainen, kuin MEK. Nyt on jo näkynyt kasvua ulkomaantoimenpiteiden, kuten messujen ja myyntilaisuuksien osallistumismaksuissa, samoin kuin tutustumiskäynnit ovat vähentyneet (ainakin Finpron kautta tulleet vs entinen MEK). Tämä tulee väkisin vaikuttamaan matkailuelinkeinoon vähintään pienten ja kasvua hakevien yritysten osalta.

Minulle herää kysymys, että onko tämä Suomen etu, jota valtion organisaation pitäisi lienee vaalia?