Kaikkien suomalaisten kuntien strategiassa on matkailu listattu panostusalueena. Lähes yhtä monta kuntaa on matkailun suhteen kehittämisen tarpeessa. Näitä matkailun tuotekehitysprojekteja onkin joka puolella toteutettu ja toteutetaan tälläkin hetkellä runsain mitoin. Tulosten suhteen vain on nihkeää ja useimmiten ainoa tulos projektin jälkeen on raportti, joka kaivetaan 10 vuoden jälkeen esiin ihmeteltäväksi, kun joku vanha parta muistaa sellaista joskus tehdyn.
Yksi suuri syy kehittämisprojektien järjestelmälliseen epäonnistumiseen Suomessa on niihin osallistuvien tahojen tarve pitää kiinni ”omasta projektista”. Todella paljon on sellaisia hankkeita ja projekteja, joiden rahajaosta halutaan hyötyä pienessä piirissä. Esimerkiksi jos tarkoitus on kehittää alueen kalastusohjelmapalveluita, niin värkätään kasaan koulutus, jonka kouluttajana on paikallinen yrittäjä? Täh? Oliko tarkoitus löytää uutta oppia, vai tukea paikallista yrittäjää? Toinen yleinen malli on, että toteutetaan tuotetestaukset omalla porukalla – just joo.
Todella paljon pelätään ulkopuolelta tulevia, mahdollisesti uusia, ajatuksia. Tämä tuntuu monesta ihan hassulle ajatukselle, mutta henkilökohtaisesti olen ollut mukana yli kymmenessä kehittämisprojektissa tai hankkeessa ja vain yhteen niistä otettiin maakunnan ulkopuolelta toteutuksesta vastaava projektinjohto.
Kehittämissuunnitelmia ja kehittämiseen tähtääviin projekteihin ryhdyttäessä tulisi mielestäni kysyä kolme kysymystä, ennen kuin projekti aloitetaan:
- löytyykö ulkomailta osaamista, joka todella eroaa omastamme?
- löytyykö muilta alueilta Suomesta osaamista, joka eroaa omastamme?
- löytyykö omalta alueelta kykyä kehittää toimintaa itsenäisesti?
Jos ulkomailla on oikeaa osaamista, niin (budjetin salliessa) miksi sitä ei hyödynnettäisi? Samoin oman alueen ulkopuolelta Suomestakin taatusti löytyy objektiivisempi katsanto alueen tasoon ja tilanteeseen, kuin sisäisesti tarkasteltaessa. Huomioitava on kuitenkin se, että kun avun tarvetta arvioidaan, niin tulee olla rehellinen siitä, että mikä on alueen tai palvelun nykytilanne. Oikominen on hankalaa ja aina ei ole mahdollista tehdä, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on verkkokauppaprojektit ympäri Suomen. Näissä projekteissa on lähdetty kehittämään (usein huonolla onnella) tekniikkaa, mutta samalla on unohdettu pohtia, että onko alueen yritysten tuotteet siinä kunnossa, että ne voidaan lisätä sähköisiin varausväyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti