Kolme asiaa, jotka matkailukuningas voisi muuttaa Suomessa

Suomi on maa, jossa asiat muuttuvat hitaasti. Jos joku haluaa muutosta syvälle pinttyneeseen tapaan, ei muutos ole välttämättä edes järkisyillä mahdollinen. Uhmaan kuitenkin tapoja ja kohtaloa, ja kerron kolme asiaa, jotka mielestäni olisi Suomen matkailun kannalta hyödyllistä muuttaa ja joihin välittömästi puuttuisin, jos minulla olisi valta puuttua.

Jokamiehen oikeudet kahteen ryhmään

Jokamiehen oikeudet on Pohjoismaiden ominaispiirre ja näistä oikeuksista ollaan Suomessakin hyvin ylpeitä. Matkailualalla usein mainitaan Suomen vahvuudeksi juuri nämä ikiaikaiset oikeudet luonnossa toimimiselle. Onko tämä erioikeus tuonut Suomeen enemmän matkailijoita kuin muualle ja onko tämä Suomen kannalta kannattavaa? Ei minusta. Mielestäni ulkomaalaisilta pitäisi poistaa jokamiehen oikeudet. Ei sen vuoksi, että olisin rasisti tai perussuomalainen, vaan sen vuoksi että se olisi liiketoiminnallisesti järkevää.

Varmasti joku paikka Suomessa saa jokamiehen oikeuksien ansiosta retkeilijöitä, tai tunturisatiaisia, kuten Lapissa osuvasti sanotaan, mutta tuleeko rahaakin? Eikös se kuitenkin ole matkailun tavoite Suomen kannalta? Siis se, että matkailijat toisivat Suomeen rahaa, jonka turvin paikalliset pystyvät elämään. Uskoisin, että paras mahdollinen tulon tuottaja ei ole retkeilijä, joka kotimaassaan pakkaa rinkan täyteen kuivamuonaa ja Suomeen tultuaan häviää viikoksi retkeilyreiteille tai jonnekin muualle luontoon.

Me suomalaiset ylläpidämme reittejä, siivoamme luontoa, tuomme nuotiopuita leiripaikoille ja ylipäänsä omistamme maamme. Eikö tästä työstä olisi oikein ottaa pieni maksu retkeilijöiltä? Minusta olisi ja näin tehdään esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa tietyillä alueilla retkeillessä tulee maksaa jokaisesta yöstä maksu viranomaisille. Tämä voi olla vaikeaa Suomessa valvonnan osalta, mutta eikö voitaisi esimerkiksi velvoittaa jokainen ulkomaalainen retkeilijä lunastamaan erityinen roskapussi hintaan x ja retken jälkeen pussi pitää kaikenlisäksi palauttaa roskikseen roskineen. Tämä voitaisiin organisoida ohjelmapalveluyritysten sekä hyvillä paikoilla olevien majoitusliikkeiden ja huoltoasemien kautta.

Koululaisten lomat alkamaan myöhemmin

Tämä on periaatteessa lyhyesti sanottu: koulujen loma-aika pitäisi olla juhannuksesta elokuun loppuun. Eikö niin?

Kaikille matkailualan ammattilaisille on tuttu dilemma se, että kun Keski-Euroopassa on loma-aika elokuussa, on Suomessa pantu palvelut jo kiinni. Tämä puolestaan ei tuota ulkomaalaisille matkailijoille kovinkaan hyvää Suomesta ja on runsaamman kasvun esteenä. Luulisi myös koululaisille ja muillekin suomalaisille järjestelyn kelpaavan, koska elokuu on hyvää kesäaikaa, kun vedetkin on keskimäärin lämpimämmät elokuussa kuin kesäkuussa.

Matkailuyritysten kannalta olisi todella paljon helpompaa, kun olisi vahva 2,5 kuukautta kestävä kausi juhannuksesta elokuun loppuun, kuin nykyinen kolmen kuukauden tuska, jossa oikeasti hyvää aikaa aikaa on vain juhannuksen ja heinäkuun lopun välinen aika.

Julkisorganisaatiot remonttiin

Suomessahan on sellainen rakenne, että karkeasti on kolme tasoa matkailumarkkinoinnin organisoinnissa. On Matkailun Edistämiskeskus (MEK), joka toteuttaa Suomen brändinrakentamista ja maamarkkinointia osittain itse ja osittain VisitFinlandin kautta. Sitten on alueorganisaatioiden taso, joka koostuu melko heterogeenista toimijoista. On kuntavetoisia virkamiesorganisaatioita, kehitysyhtiöitä, puhtaita yritysyhteenliittymiä, erilaisia yhdistysratkaisuja ym. Yhteistä näille on se, että ne pyrkivät edistämään jonkin maantieteellisen alueen matkailua markkinoinnin keinoin. Kolmantena tasona ovat sitten yritykset, tapahtumat ym. matkailun käytännöntoimijat, jotka pyrkivät markkinoimaan omia tuotteitaan. Siis karkeasti ottaen näistä kolmesta ryhmästä julkisia tai paremminkin yhteishyödyllisiä toimijoita ovat MEK ja alueorganisaatiot.

Mikä sitten mättää julkistoimijoiden touhuissa? Ensinnäkin se, että markkinointiviesti on sekava. Mielestäni parhaiten tämä sekavuus näkyy MEK:sen oudoissa teemasekoiluissa. Varmasti ideatasolla ovat hyvän kuuloisia esimerkiksi teemat ”Silence, please” ja ”Cultural beat”, mutta onko noilla käytännössä merkitystä? Osaatko sinä sanoa näin äkkiseltään jonkun matkailukohteen, joka on tunnetuksi tietyn teeman kautta? Alueet puolestaan ovat monesti aivan yhtä kadoksissa. Alueorganisaatioiden tärkein tehtävä tuntuu olevan kaikkien toimijoiden miellyttäminen tai sitten vain MEK:en toimenpiteiden peesaaminen ja oma kristallinkirkas viestin kärki puuttuu, jolloin tuloksena on melkoinen puuro.

Toinen asia on vanhentunut henkilöstö. Tällä en tarkoita sitä, että henkilöt olisivat yli-ikäisiä tai muuten erityisen vanhoja, vaan sitä, että heidän tietotaitonsa on 90-luvulta. On erittäin pahasti mennyt ohi maailman muuttuminen ja markkinoinnin siirtyminen verkkoon. Väitän, että ei vieläkään löydy julkisorganisaatiota, joka käyttäisi yli puolet markkinointibudjetistaan netissä ja tähän suurin syy on tekijöissä, jotka mielellään tekevät kuten ovat aiemmin oppineet. Toisaalta ne jotka ovat netin hyödyistä huhuja kuulleet, ovat sitten hädissään aloittaneet jonkin hankkeen, jolla on tarkoitus ollut korjata hommat kuntoon kerralla. Kun järjestelmien ja palveluiden tilaaja ei ole kyvykäs, kuluu aika paljon rahaa hukkaan, kuten varmasti monella alueella on huomattu ja erityisesti varmaan maaportaalin touhuajat ovat saaneet rankan oppitunnin takavuosina. Oppitunnin, jonka johdosta purettiin Suomen kattava matkailuedustus maailmalla ja ostettiin miljoonien läjä vanhentuneita bittijonoja.

Kolmas asia on hieman edelliseen kohtaan viitaten julkisorganisaatioiden henkilöstön tausta. Ihan saa suurennuslasilla etsiä julkisorganisaatioista henkilöitä, joilla on vankka kokemustausta matkailualan kenttätyöstä. Sama muuten koskee monia matkailualan opettajia. Toinen perustapaus on se, että opettajaksi ajautuu henkilö, joka ei oikeissa matkailualan töissä pärjännyt. Johtuukohan tämä siitä, että aiemmat työntekijät haluavat rekrytoida vain sellaisia, joita eivät koe uhkaksi itselleen? Hökäisin vielä tähän kohtaan senkin, että nämä samat matkailualaa käytännössä kokemattomat ihmiset ovat myös niitä, jotka vetävät Suomessa erilaisia surkuhupaisia tuotteistus- ja kehittämishankkeita. Siis voi itku.

Minä siis purkaisin nykyiset julkisorganisaatiot atomeihin ja aloittaisin uudelleen alusta. Ensin miettisin, että mitä tavoitellaan. Sitten miettisin, että miten tavoitteiden täyttymistä mitataan ja lopuksi rakentaisin sen, mitä tarvitaan ja huolehtisin siitä, että jatkossa tarkkailtaisiin tiukasti myös tulevaisuuteen, jotta osattaisiin hiukan ennakoida kehitystä.