Kuopion Matkailupalvelu oikeilla raiteilla?

Kuopion Matkailupalvelu on ollut Kuopion alueen mediassa esillä viimevuosina vähemmän mairittelevissa merkeissä. Alkunsa mediassa tapahtuva ihmettely sai noin suurinpiirtein silloisen toimitusjohtajan Heikki Kähäränirtisanomisesta. Myöhemmin ihmeteltiin mediakuuluisan toimitusjohtajan Jari Piiraisen valintaa ja lopuista ulostuloista onkin huolehtinut matkailupalvelun hallitus.

Nyt ollaan rakentamassa Kuopion ja alueen uutta matkailumarkkinoinnin tulevaisuutta “kovalla” tohinalla ja moni kysyy, onko suunta oikea.

Kuka Kuopion Matkailupalvelua johtaa?

Mitä yhteistä on seuraavilla?

• kuvapankkiyrittäjä
• päiväkodinjohtaja
• eläkeläinen
• sairaanhoitaja
• ympäristötieteiden tohtori
• toimittaja

Ne ovat ammattinimikkeitä, jotka ovat edustettuna Kuopion Matkailupalvelu Oy:n (KMP) hallituksessa. Ammatit ovat arvostettavia ja ihmiset hienoja, mutta ajatuksia herättää kysymys matkailualan osaamisesta. KMP:n hallitus näet valitaan kunnallisvaaleissa määrittyneiden poliittisten voimasuhteiden perusteella ja se ei mielestäni takaa matkailualan osaamisen edustusta Kuopion alueen tärkeimmän matkailumarkkinointiorganisaation johdossa.

Kuopion Matkailupalvelussa on toistaiseksi myös yhtiömuodosta johtuen toimitusjohtaja. Hänen roolinsa on nyt syrjäänvetäytyvän Jari Piiraisen mukaan toteuttaa hallituksen tahtoa. Onko se sama kuin matkailuelinkeinon edistäminen Kuopiossa ja alueella - sen saa jokainen päätellä itse.

Näköpiirissä oleva ratkaisumalli

Viimeaikoina on Kuopion medioissa nähty lausuntoja, joissa KMP on tuomittu lakkautettavaksi ja toiminta on ajateltu yhdistettävän Kuopion kaupungin markkinointiosastoon. Toisaalta on Kuopion kaupungin vetämänä aloitettu alueen brändin kirkastamiseen tähtäävä hanke, jonka yhtenä lopputulemana toivotaan olevan maakunnallinen markkinointiyhtiö, joka laajalla saralla huolehtisi Kuopion seudun vetovoimaisuudesta – matkailu mukaanlukien.

Matkailuyritysten yksi huolista on jo vuosia ollut se, että KMP:n toiminta on välillä aika kaukana yritysten toiveista. Toiveiden kuuntelussa ei välttämättä ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla ja tähän voi helposti etsiä syitä virkamiesmäisestä toiminnasta ja poliittisesta hallinnosta samoin kuin henkilökunnan sitoutumisesta ja tietotaidosta. Toisiko puhtaasti kaupungin organisaatioksi integroiminen muutoksen yritysten kuunteluun ja toiminnan kissamaiseen reagointiin? Epäilen vahvasti, ja pelkään, että itse asiassa mentäisiin juuri vastakkaiseen suuntaan.

Mikäli puolestaan toimintamalliksi muotoutuu brändihankkeen tuloksena maakunnallinen markkinointiyhtiö, niin kysymys on, että ketkä sen yhtiön muodostavat? Tuleeko yhtiöstä usean kunnan muodostama uusi virkamiesorganisaatio, vai tuleeko sinne yritysten ääni mukaan. Ja jos yrityksillä on mahdollisuus tulla osakkaiksi, niin kenellä Pohjois-Savon matkailuyrityksistä on PeeÄssän lisäksi lihaksia olla moisessa mukana? Eli siis onko tulossa pienten matkailuyritysten kannalta liian iso kuvio?

Kysynkin ihan selvästi, että onkohan KMP:n tulevaisuutta pohdittaessa otettu huomioon mahdollisuus laajentaa nykyisen osakeyhtiön omistuspohjaa yritysten ja Savon Matkailun kuntien edustajilla? Uskoisin, että suunnattu osakeanti olisi sellainen, ettei sitä ainakaan olankohautuksella ohitettaisi. Tällöinhän olisi mahdollista keventää Kuopion kaupungin rahoitustarvetta KMP:lle ja samalla saada hallitustyöskentelyyn sekä omistajaohjaukseen mukaan ihan oikeita matkailualan ihmisiä.

Lopuksi

Eipä käy kateeksi rauhaiselostaan KMP:n toimitusjohtajaksi pitkäaikaishorroksesta herätetyn kohta entisen myyntipäällikön Tarja Mannisen pesti. Ristituleen joutuu selvittelemään/selittelemään asioita, joiden valmisteluun ei ole voinut osallistua ja joiden lopputulosta ei voi määritellä.

Toisaalta haluan sanoa, että ymmärrän kyllä täysin, jos joku tästä kirjoituksesta ottaa nokkiinsa. En kuitenkaan koe, että on hyvää ja asioita edistävää hyssytellä ja olla aina olevinaan samaa mieltä, vaan rohkaisisin mieluummin useampiakin ihmisiä rehellisesti ja avoimesti kertomaan tuntonsa. Muuten matkailun kehittäminen muotoutuu jatkossa savolais-kreikkalaisiksi olympialaisiksi.

Matkailutuotteen kate – laskentakaava

Olen vuosien saatossa törmännyt säännöllisesti siihen, että matkailualan toimijat eivät osaa laskea katetta tuotteilleen oikein ja menettävät samalla tuloja. Sama ongelma koskee myös sitä, kun tuotteisiin lasketaan komissio. Yksittäisen tuotteen kohdalla ei käy kovin kipeästi, mutta jos kate tai komissio on laskettu väärin, niin vuosien saatossa alkaa kertyä jo merkittäviä menetettyjä summia.

Tässä nyt toivottavasti yksinkertainen esimerkki ja perustelu siitä, miten matkailutuotteen kate lasketaan.

Tyypillinen virhelaskelma

Jos tuotteen tuotantokustannukset ovat 100 euroa, niin miten siihen lisätään 20% katetta? Kerrotaan luvulla 1,2? Ei, koska käy näin:

1,2 * 100 eur = 120 eur.

Sitten kun lasketaan kate 20% loppusummasta:

0,2 * 120 eur = 24 eur

Eli kun lasketaan 120 eur – 24 eur = 96 eur, huomataan että ei ihan onnistunut ja tuote ei sisällä haluttua katetta.

Oikea laskukaava

Matemaattinen perustelu kuten peruskoulussa opetettiin:

X = katteen sisältävä hinta

100 eur = alkuhinta

0,2 = kateprosentti (20%) desimaalilukuna ilmaistuna

Eli

      X  * (1-0,2) = 100 eur

=> X  = 100 eur/(1-0,2)
=> X  = 125 eur

Eli toisin sanoen voi ajatella suoraankin asian siten, että jaetaan alkuhinta desimaaliluvulla, joka saadaan, kun vähennettään ykkösestä haluttu kate desimaaleina:

100 eur/0,8 = 125 eur

Tulikohan tämä yksinkertainen asia nyt selkeämmäksi. Jos ei minua usko, ei tarvitse muuta tehdä kuin kaivaa peruskoulun kolmannen luokan matematiikan kirja esille ja siellä se vastaus on myös.

Kolme asiaa, jotka matkailukuningas voisi muuttaa Suomessa

Suomi on maa, jossa asiat muuttuvat hitaasti. Jos joku haluaa muutosta syvälle pinttyneeseen tapaan, ei muutos ole välttämättä edes järkisyillä mahdollinen. Uhmaan kuitenkin tapoja ja kohtaloa, ja kerron kolme asiaa, jotka mielestäni olisi Suomen matkailun kannalta hyödyllistä muuttaa ja joihin välittömästi puuttuisin, jos minulla olisi valta puuttua.

Jokamiehen oikeudet kahteen ryhmään

Jokamiehen oikeudet on Pohjoismaiden ominaispiirre ja näistä oikeuksista ollaan Suomessakin hyvin ylpeitä. Matkailualalla usein mainitaan Suomen vahvuudeksi juuri nämä ikiaikaiset oikeudet luonnossa toimimiselle. Onko tämä erioikeus tuonut Suomeen enemmän matkailijoita kuin muualle ja onko tämä Suomen kannalta kannattavaa? Ei minusta. Mielestäni ulkomaalaisilta pitäisi poistaa jokamiehen oikeudet. Ei sen vuoksi, että olisin rasisti tai perussuomalainen, vaan sen vuoksi että se olisi liiketoiminnallisesti järkevää.

Varmasti joku paikka Suomessa saa jokamiehen oikeuksien ansiosta retkeilijöitä, tai tunturisatiaisia, kuten Lapissa osuvasti sanotaan, mutta tuleeko rahaakin? Eikös se kuitenkin ole matkailun tavoite Suomen kannalta? Siis se, että matkailijat toisivat Suomeen rahaa, jonka turvin paikalliset pystyvät elämään. Uskoisin, että paras mahdollinen tulon tuottaja ei ole retkeilijä, joka kotimaassaan pakkaa rinkan täyteen kuivamuonaa ja Suomeen tultuaan häviää viikoksi retkeilyreiteille tai jonnekin muualle luontoon.

Me suomalaiset ylläpidämme reittejä, siivoamme luontoa, tuomme nuotiopuita leiripaikoille ja ylipäänsä omistamme maamme. Eikö tästä työstä olisi oikein ottaa pieni maksu retkeilijöiltä? Minusta olisi ja näin tehdään esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa tietyillä alueilla retkeillessä tulee maksaa jokaisesta yöstä maksu viranomaisille. Tämä voi olla vaikeaa Suomessa valvonnan osalta, mutta eikö voitaisi esimerkiksi velvoittaa jokainen ulkomaalainen retkeilijä lunastamaan erityinen roskapussi hintaan x ja retken jälkeen pussi pitää kaikenlisäksi palauttaa roskikseen roskineen. Tämä voitaisiin organisoida ohjelmapalveluyritysten sekä hyvillä paikoilla olevien majoitusliikkeiden ja huoltoasemien kautta.

Koululaisten lomat alkamaan myöhemmin

Tämä on periaatteessa lyhyesti sanottu: koulujen loma-aika pitäisi olla juhannuksesta elokuun loppuun. Eikö niin?

Kaikille matkailualan ammattilaisille on tuttu dilemma se, että kun Keski-Euroopassa on loma-aika elokuussa, on Suomessa pantu palvelut jo kiinni. Tämä puolestaan ei tuota ulkomaalaisille matkailijoille kovinkaan hyvää Suomesta ja on runsaamman kasvun esteenä. Luulisi myös koululaisille ja muillekin suomalaisille järjestelyn kelpaavan, koska elokuu on hyvää kesäaikaa, kun vedetkin on keskimäärin lämpimämmät elokuussa kuin kesäkuussa.

Matkailuyritysten kannalta olisi todella paljon helpompaa, kun olisi vahva 2,5 kuukautta kestävä kausi juhannuksesta elokuun loppuun, kuin nykyinen kolmen kuukauden tuska, jossa oikeasti hyvää aikaa aikaa on vain juhannuksen ja heinäkuun lopun välinen aika.

Julkisorganisaatiot remonttiin

Suomessahan on sellainen rakenne, että karkeasti on kolme tasoa matkailumarkkinoinnin organisoinnissa. On Matkailun Edistämiskeskus (MEK), joka toteuttaa Suomen brändinrakentamista ja maamarkkinointia osittain itse ja osittain VisitFinlandin kautta. Sitten on alueorganisaatioiden taso, joka koostuu melko heterogeenista toimijoista. On kuntavetoisia virkamiesorganisaatioita, kehitysyhtiöitä, puhtaita yritysyhteenliittymiä, erilaisia yhdistysratkaisuja ym. Yhteistä näille on se, että ne pyrkivät edistämään jonkin maantieteellisen alueen matkailua markkinoinnin keinoin. Kolmantena tasona ovat sitten yritykset, tapahtumat ym. matkailun käytännöntoimijat, jotka pyrkivät markkinoimaan omia tuotteitaan. Siis karkeasti ottaen näistä kolmesta ryhmästä julkisia tai paremminkin yhteishyödyllisiä toimijoita ovat MEK ja alueorganisaatiot.

Mikä sitten mättää julkistoimijoiden touhuissa? Ensinnäkin se, että markkinointiviesti on sekava. Mielestäni parhaiten tämä sekavuus näkyy MEK:sen oudoissa teemasekoiluissa. Varmasti ideatasolla ovat hyvän kuuloisia esimerkiksi teemat ”Silence, please” ja ”Cultural beat”, mutta onko noilla käytännössä merkitystä? Osaatko sinä sanoa näin äkkiseltään jonkun matkailukohteen, joka on tunnetuksi tietyn teeman kautta? Alueet puolestaan ovat monesti aivan yhtä kadoksissa. Alueorganisaatioiden tärkein tehtävä tuntuu olevan kaikkien toimijoiden miellyttäminen tai sitten vain MEK:en toimenpiteiden peesaaminen ja oma kristallinkirkas viestin kärki puuttuu, jolloin tuloksena on melkoinen puuro.

Toinen asia on vanhentunut henkilöstö. Tällä en tarkoita sitä, että henkilöt olisivat yli-ikäisiä tai muuten erityisen vanhoja, vaan sitä, että heidän tietotaitonsa on 90-luvulta. On erittäin pahasti mennyt ohi maailman muuttuminen ja markkinoinnin siirtyminen verkkoon. Väitän, että ei vieläkään löydy julkisorganisaatiota, joka käyttäisi yli puolet markkinointibudjetistaan netissä ja tähän suurin syy on tekijöissä, jotka mielellään tekevät kuten ovat aiemmin oppineet. Toisaalta ne jotka ovat netin hyödyistä huhuja kuulleet, ovat sitten hädissään aloittaneet jonkin hankkeen, jolla on tarkoitus ollut korjata hommat kuntoon kerralla. Kun järjestelmien ja palveluiden tilaaja ei ole kyvykäs, kuluu aika paljon rahaa hukkaan, kuten varmasti monella alueella on huomattu ja erityisesti varmaan maaportaalin touhuajat ovat saaneet rankan oppitunnin takavuosina. Oppitunnin, jonka johdosta purettiin Suomen kattava matkailuedustus maailmalla ja ostettiin miljoonien läjä vanhentuneita bittijonoja.

Kolmas asia on hieman edelliseen kohtaan viitaten julkisorganisaatioiden henkilöstön tausta. Ihan saa suurennuslasilla etsiä julkisorganisaatioista henkilöitä, joilla on vankka kokemustausta matkailualan kenttätyöstä. Sama muuten koskee monia matkailualan opettajia. Toinen perustapaus on se, että opettajaksi ajautuu henkilö, joka ei oikeissa matkailualan töissä pärjännyt. Johtuukohan tämä siitä, että aiemmat työntekijät haluavat rekrytoida vain sellaisia, joita eivät koe uhkaksi itselleen? Hökäisin vielä tähän kohtaan senkin, että nämä samat matkailualaa käytännössä kokemattomat ihmiset ovat myös niitä, jotka vetävät Suomessa erilaisia surkuhupaisia tuotteistus- ja kehittämishankkeita. Siis voi itku.

Minä siis purkaisin nykyiset julkisorganisaatiot atomeihin ja aloittaisin uudelleen alusta. Ensin miettisin, että mitä tavoitellaan. Sitten miettisin, että miten tavoitteiden täyttymistä mitataan ja lopuksi rakentaisin sen, mitä tarvitaan ja huolehtisin siitä, että jatkossa tarkkailtaisiin tiukasti myös tulevaisuuteen, jotta osattaisiin hiukan ennakoida kehitystä.

Videon käyttö nettimarkkinoinnissa

Video on yksi helpoimmista ja visuualisesti parhaista tavoista tuottaa nettisisältöä. Hyvin toteutetulla videolla saa paitsi kerrottua tuotteestaan tai palvelustaan asioita, joita ei ole välttämättä helppo ytimekkäästi kertoa sanoin. Toisaalta hauskoja tai muuten hyviä videoita jaetaan eteenpäin sosiaalisessa mediassa ja tällöin saavutetaan markkinointihyötyjä, joita ei välttämättä rahalla suoraan saa. 

Kysymykseen ”millainen on video netissä?” ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta ja toimijasta sekä kohderyhmästä riippuen vaatimukset vaihtelevat. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että monenlaisille videoille on paikkansa netissä ja oikein käytettynä kaikista voi olla hyötyä markkinoinnissa. Videomarkkinoinnin kikkakukkaro on laaja, ja kaikkea ei ole helppoa pistää yhteen blogiin, mutta tässä kuitenkin muutama poiminta asioista, jotka vaikuttavat videon merkitykseen ja menestykseen markkinoinnin kannalta.

Laatu

Videon laatu on netistä puhuttaessa vaikea määritellä tarkasti. Perinteisen, tv:stä ja elokuvista tulevien laatumääreiden perusteella luokitteleminen saattaa johtaa harhaan. Tämä siksi, että onko laadukkuutta se, että jotkin tekniset kriteerit toteutuvat, vai se että mahdollisimman moni ihminen näkee videon ja haluaa kertoa videosta muillekin.

Kun yritys tuottaa videomateriaalia, on laatu tärkeää ottaa huomioon. Erityisesti jos tarkoituksena on tehdä yrityksen toimintaa esittelevä video nettisivujen etusivulle tai vaikkapa televisiomainokseksi, on syytä käyttää ammattilaisia ja tehdä parasta mahdollista laatua. Tällöin on ihan toimiva lähtökriteeristö laadulle käyttää vakiintuneita määreitä esimerkiksi juuri tv-maailmasta. Blogiin valittu video on hyvä esimerkki tyypillisestä, perinteisiä arvoja kunnioittaen tehdystä nettivideosta. Onko video hyvä tai ei - se ei ole tämän blogin aiheena:)

Kuitenkaan aina ei tarvita ammattilaisia, vaan pienellä keskittymisellä voi yritys tehdä videoita omatoimisestikin. Netissä on usein tärkeintä selventää jokin tietty asia ja laatuvaatimukset ovat sen mukaisesti kevyempiä mm. teknisten ominaisuuksien, ohjauksen, kuvauksen, leikkauksen osalta. Tällöin pystyy jopa itse tuottamaan videoita.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa leviää jopa parhaiten hauskat sattumukset, jotka ovat sattuneet tallentumaan videolle. Tuolloin ei videon toteutustapa ja laatu perinteisessä mielessä oikeastaan ole missään merkityksessä, vaan se mitä sisältöä videossa on. Ei ole välttämättä helppoa saada aikaiseksi materiaalia, jotka ovat hauskuuttavia tai muuten tavallisuudesta poikkeavia. Tällaisen videon toteuttaminen on todella haastavaa ja laadun ratkaisee se, kuinka paljon videota on netissä katsottu ja jaettu eteenpäin erilaisissa kanavissa lukijoiden toimesta.

Pituus

Menestyksekkäät nettivideot eivät useinkaan ole kovin pitkiä ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan lyhyet videot katsotaan useammin loppuun saakka. Jopa siten että mitä lyhyempi video, sitä paremmin se katsotaan läpi (aiheesta enemmän Wistian blogissa). Toisaalta mobiililaitteiden yleistyminen voimistaa tarvetta nimenomaan lyhyille ja ytimekkäille videoille.

Onkin syntynyt mielenkiintoinen uusi videoiden jakopalvelu nimeltä Viddy. 

Viddyn ideana on lyhyesti sanoen se, että videon enimmäispituus on vain 15 sekunttia, eli pituutta on rajattu aivan kuten Twitterissä viestien merkkinen määrää. Tämä kuulostaa äkkiseltään helpolle, mutta jos esimerkiksi pitäisi esitellä kylpylähotelli tällaisella videolla, niin miten sen tekisit? Vaatii erittäin paljon paneutumista. Toisaalta Viddy-palvelussa on tällä hetkellä todella paljon erittäin outoja jopa turhia videoita, joiden lataamisen syy saattaa jäädä katsojalle hämäräksi.

Sisältö

Sisältö on ratkaisevan tärkeää netissä – niin aina todetaan. Mutta millainen videon sisällön pitäisi olla?

Yksi tärkeä asia on pitää videon aiottu viesti kirkkaana. Eli mielellään yhteen videoon sisällytetään yksi viesti, yksi asia joka videolla halutaan kertoa. Tämä ei välttämättä ole aina helppoa, kuten jokainen videoita joskus leikannut tietää – kun kuvattuja materiaaleja katselee koneella, niin tulee helposti halu laittaa mukaan kaikki onnistuneet pätkät, vaikkeivat ne asiaan liittyisikään. Toisaalta materiaaleja kuvattaessa olisi syytä keskittyää aiheeseen.

Video kannattaa aloittaa hyvällä tai jopa parhaalla sisälöllä. Sisällön osalta perinteinen elokuvista tuttu loppuhuipennus-tyylinen rakenne ei välttämättä toimi lyhyissä nettivideoissa. Kuten jo videon pituudesta puhessani mainitsin, lyhyet videot katsotaan helpoimmin kokonaan. Täten jos heti videon alussa saadaan kiinnostus heräämään, niin silloin sitoutuminen katsomiseen on parempi.

Hakukonenäkyvyys

Ihan ensimmäisenä ei välttämättä tule ajateltua, että videoilla voisi olla merkitystä hakukoneissa, mutta toisin on. Videoilla on jopa etulyöntiasemaa verrattuna tavallisiin sivuihin, mutta onnistuneen videon hakukoneoptimoinnin tekeminen ei ole täysin samanlaista, kuin normaalisivuilla.

Helpointa saada video esille ja hakukoneiden tietoon on ladata video YouTubeen. Tällöin kuitenkin liikenne ohjautuu YouTubeen, eikä omille sivuille, missä yleensä konversio tehdään. Lataamalla videon omille sivuille, saa videon hyödyn osoittamaan suoraan kotipesään. Tällöin pitää tehdä tarkoin videon toimenpiteet, joiden avulla hakukoneiden robotit löytävät videon (videon sisältöähän hakukoneet eivät voi tulkita). On mm. lisättävä robot.txt jokaiselle sivulle jossa video on, nimettävä videot oikein, title tagi tulee tehdä oikein, jne. TechCrunchin artikkeli video SEO:sta. 

Videoita ladataan verkossa satoja miljoonia päivässä, joten kannattaa hetki miettiä, onko oman yrityksen videonäkyvyys kunnossa. Jos ei ole, niin kannattaisi varmaan jotain tehdä.