Kuopion Matkailupalvelu oikeilla raiteilla?

Kuopion Matkailupalvelu on ollut Kuopion alueen mediassa esillä viimevuosina vähemmän mairittelevissa merkeissä. Alkunsa mediassa tapahtuva ihmettely sai noin suurinpiirtein silloisen toimitusjohtajan Heikki Kähäränirtisanomisesta. Myöhemmin ihmeteltiin mediakuuluisan toimitusjohtajan Jari Piiraisen valintaa ja lopuista ulostuloista onkin huolehtinut matkailupalvelun hallitus.

Nyt ollaan rakentamassa Kuopion ja alueen uutta matkailumarkkinoinnin tulevaisuutta “kovalla” tohinalla ja moni kysyy, onko suunta oikea.

Kuka Kuopion Matkailupalvelua johtaa?

Mitä yhteistä on seuraavilla?

• kuvapankkiyrittäjä
• päiväkodinjohtaja
• eläkeläinen
• sairaanhoitaja
• ympäristötieteiden tohtori
• toimittaja

Ne ovat ammattinimikkeitä, jotka ovat edustettuna Kuopion Matkailupalvelu Oy:n (KMP) hallituksessa. Ammatit ovat arvostettavia ja ihmiset hienoja, mutta ajatuksia herättää kysymys matkailualan osaamisesta. KMP:n hallitus näet valitaan kunnallisvaaleissa määrittyneiden poliittisten voimasuhteiden perusteella ja se ei mielestäni takaa matkailualan osaamisen edustusta Kuopion alueen tärkeimmän matkailumarkkinointiorganisaation johdossa.

Kuopion Matkailupalvelussa on toistaiseksi myös yhtiömuodosta johtuen toimitusjohtaja. Hänen roolinsa on nyt syrjäänvetäytyvän Jari Piiraisen mukaan toteuttaa hallituksen tahtoa. Onko se sama kuin matkailuelinkeinon edistäminen Kuopiossa ja alueella - sen saa jokainen päätellä itse.

Näköpiirissä oleva ratkaisumalli

Viimeaikoina on Kuopion medioissa nähty lausuntoja, joissa KMP on tuomittu lakkautettavaksi ja toiminta on ajateltu yhdistettävän Kuopion kaupungin markkinointiosastoon. Toisaalta on Kuopion kaupungin vetämänä aloitettu alueen brändin kirkastamiseen tähtäävä hanke, jonka yhtenä lopputulemana toivotaan olevan maakunnallinen markkinointiyhtiö, joka laajalla saralla huolehtisi Kuopion seudun vetovoimaisuudesta – matkailu mukaanlukien.

Matkailuyritysten yksi huolista on jo vuosia ollut se, että KMP:n toiminta on välillä aika kaukana yritysten toiveista. Toiveiden kuuntelussa ei välttämättä ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla ja tähän voi helposti etsiä syitä virkamiesmäisestä toiminnasta ja poliittisesta hallinnosta samoin kuin henkilökunnan sitoutumisesta ja tietotaidosta. Toisiko puhtaasti kaupungin organisaatioksi integroiminen muutoksen yritysten kuunteluun ja toiminnan kissamaiseen reagointiin? Epäilen vahvasti, ja pelkään, että itse asiassa mentäisiin juuri vastakkaiseen suuntaan.

Mikäli puolestaan toimintamalliksi muotoutuu brändihankkeen tuloksena maakunnallinen markkinointiyhtiö, niin kysymys on, että ketkä sen yhtiön muodostavat? Tuleeko yhtiöstä usean kunnan muodostama uusi virkamiesorganisaatio, vai tuleeko sinne yritysten ääni mukaan. Ja jos yrityksillä on mahdollisuus tulla osakkaiksi, niin kenellä Pohjois-Savon matkailuyrityksistä on PeeÄssän lisäksi lihaksia olla moisessa mukana? Eli siis onko tulossa pienten matkailuyritysten kannalta liian iso kuvio?

Kysynkin ihan selvästi, että onkohan KMP:n tulevaisuutta pohdittaessa otettu huomioon mahdollisuus laajentaa nykyisen osakeyhtiön omistuspohjaa yritysten ja Savon Matkailun kuntien edustajilla? Uskoisin, että suunnattu osakeanti olisi sellainen, ettei sitä ainakaan olankohautuksella ohitettaisi. Tällöinhän olisi mahdollista keventää Kuopion kaupungin rahoitustarvetta KMP:lle ja samalla saada hallitustyöskentelyyn sekä omistajaohjaukseen mukaan ihan oikeita matkailualan ihmisiä.

Lopuksi

Eipä käy kateeksi rauhaiselostaan KMP:n toimitusjohtajaksi pitkäaikaishorroksesta herätetyn kohta entisen myyntipäällikön Tarja Mannisen pesti. Ristituleen joutuu selvittelemään/selittelemään asioita, joiden valmisteluun ei ole voinut osallistua ja joiden lopputulosta ei voi määritellä.

Toisaalta haluan sanoa, että ymmärrän kyllä täysin, jos joku tästä kirjoituksesta ottaa nokkiinsa. En kuitenkaan koe, että on hyvää ja asioita edistävää hyssytellä ja olla aina olevinaan samaa mieltä, vaan rohkaisisin mieluummin useampiakin ihmisiä rehellisesti ja avoimesti kertomaan tuntonsa. Muuten matkailun kehittäminen muotoutuu jatkossa savolais-kreikkalaisiksi olympialaisiksi.

Matkailutuotteen kate – laskentakaava

Olen vuosien saatossa törmännyt säännöllisesti siihen, että matkailualan toimijat eivät osaa laskea katetta tuotteilleen oikein ja menettävät samalla tuloja. Sama ongelma koskee myös sitä, kun tuotteisiin lasketaan komissio. Yksittäisen tuotteen kohdalla ei käy kovin kipeästi, mutta jos kate tai komissio on laskettu väärin, niin vuosien saatossa alkaa kertyä jo merkittäviä menetettyjä summia.

Tässä nyt toivottavasti yksinkertainen esimerkki ja perustelu siitä, miten matkailutuotteen kate lasketaan.

Tyypillinen virhelaskelma

Jos tuotteen tuotantokustannukset ovat 100 euroa, niin miten siihen lisätään 20% katetta? Kerrotaan luvulla 1,2? Ei, koska käy näin:

1,2 * 100 eur = 120 eur.

Sitten kun lasketaan kate 20% loppusummasta:

0,2 * 120 eur = 24 eur

Eli kun lasketaan 120 eur – 24 eur = 96 eur, huomataan että ei ihan onnistunut ja tuote ei sisällä haluttua katetta.

Oikea laskukaava

Matemaattinen perustelu kuten peruskoulussa opetettiin:

X = katteen sisältävä hinta

100 eur = alkuhinta

0,2 = kateprosentti (20%) desimaalilukuna ilmaistuna

Eli

      X  * (1-0,2) = 100 eur

=> X  = 100 eur/(1-0,2)
=> X  = 125 eur

Eli toisin sanoen voi ajatella suoraankin asian siten, että jaetaan alkuhinta desimaaliluvulla, joka saadaan, kun vähennettään ykkösestä haluttu kate desimaaleina:

100 eur/0,8 = 125 eur

Tulikohan tämä yksinkertainen asia nyt selkeämmäksi. Jos ei minua usko, ei tarvitse muuta tehdä kuin kaivaa peruskoulun kolmannen luokan matematiikan kirja esille ja siellä se vastaus on myös.

Kolme asiaa, jotka matkailukuningas voisi muuttaa Suomessa

Suomi on maa, jossa asiat muuttuvat hitaasti. Jos joku haluaa muutosta syvälle pinttyneeseen tapaan, ei muutos ole välttämättä edes järkisyillä mahdollinen. Uhmaan kuitenkin tapoja ja kohtaloa, ja kerron kolme asiaa, jotka mielestäni olisi Suomen matkailun kannalta hyödyllistä muuttaa ja joihin välittömästi puuttuisin, jos minulla olisi valta puuttua.

Jokamiehen oikeudet kahteen ryhmään

Jokamiehen oikeudet on Pohjoismaiden ominaispiirre ja näistä oikeuksista ollaan Suomessakin hyvin ylpeitä. Matkailualalla usein mainitaan Suomen vahvuudeksi juuri nämä ikiaikaiset oikeudet luonnossa toimimiselle. Onko tämä erioikeus tuonut Suomeen enemmän matkailijoita kuin muualle ja onko tämä Suomen kannalta kannattavaa? Ei minusta. Mielestäni ulkomaalaisilta pitäisi poistaa jokamiehen oikeudet. Ei sen vuoksi, että olisin rasisti tai perussuomalainen, vaan sen vuoksi että se olisi liiketoiminnallisesti järkevää.

Varmasti joku paikka Suomessa saa jokamiehen oikeuksien ansiosta retkeilijöitä, tai tunturisatiaisia, kuten Lapissa osuvasti sanotaan, mutta tuleeko rahaakin? Eikös se kuitenkin ole matkailun tavoite Suomen kannalta? Siis se, että matkailijat toisivat Suomeen rahaa, jonka turvin paikalliset pystyvät elämään. Uskoisin, että paras mahdollinen tulon tuottaja ei ole retkeilijä, joka kotimaassaan pakkaa rinkan täyteen kuivamuonaa ja Suomeen tultuaan häviää viikoksi retkeilyreiteille tai jonnekin muualle luontoon.

Me suomalaiset ylläpidämme reittejä, siivoamme luontoa, tuomme nuotiopuita leiripaikoille ja ylipäänsä omistamme maamme. Eikö tästä työstä olisi oikein ottaa pieni maksu retkeilijöiltä? Minusta olisi ja näin tehdään esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa tietyillä alueilla retkeillessä tulee maksaa jokaisesta yöstä maksu viranomaisille. Tämä voi olla vaikeaa Suomessa valvonnan osalta, mutta eikö voitaisi esimerkiksi velvoittaa jokainen ulkomaalainen retkeilijä lunastamaan erityinen roskapussi hintaan x ja retken jälkeen pussi pitää kaikenlisäksi palauttaa roskikseen roskineen. Tämä voitaisiin organisoida ohjelmapalveluyritysten sekä hyvillä paikoilla olevien majoitusliikkeiden ja huoltoasemien kautta.

Koululaisten lomat alkamaan myöhemmin

Tämä on periaatteessa lyhyesti sanottu: koulujen loma-aika pitäisi olla juhannuksesta elokuun loppuun. Eikö niin?

Kaikille matkailualan ammattilaisille on tuttu dilemma se, että kun Keski-Euroopassa on loma-aika elokuussa, on Suomessa pantu palvelut jo kiinni. Tämä puolestaan ei tuota ulkomaalaisille matkailijoille kovinkaan hyvää Suomesta ja on runsaamman kasvun esteenä. Luulisi myös koululaisille ja muillekin suomalaisille järjestelyn kelpaavan, koska elokuu on hyvää kesäaikaa, kun vedetkin on keskimäärin lämpimämmät elokuussa kuin kesäkuussa.

Matkailuyritysten kannalta olisi todella paljon helpompaa, kun olisi vahva 2,5 kuukautta kestävä kausi juhannuksesta elokuun loppuun, kuin nykyinen kolmen kuukauden tuska, jossa oikeasti hyvää aikaa aikaa on vain juhannuksen ja heinäkuun lopun välinen aika.

Julkisorganisaatiot remonttiin

Suomessahan on sellainen rakenne, että karkeasti on kolme tasoa matkailumarkkinoinnin organisoinnissa. On Matkailun Edistämiskeskus (MEK), joka toteuttaa Suomen brändinrakentamista ja maamarkkinointia osittain itse ja osittain VisitFinlandin kautta. Sitten on alueorganisaatioiden taso, joka koostuu melko heterogeenista toimijoista. On kuntavetoisia virkamiesorganisaatioita, kehitysyhtiöitä, puhtaita yritysyhteenliittymiä, erilaisia yhdistysratkaisuja ym. Yhteistä näille on se, että ne pyrkivät edistämään jonkin maantieteellisen alueen matkailua markkinoinnin keinoin. Kolmantena tasona ovat sitten yritykset, tapahtumat ym. matkailun käytännöntoimijat, jotka pyrkivät markkinoimaan omia tuotteitaan. Siis karkeasti ottaen näistä kolmesta ryhmästä julkisia tai paremminkin yhteishyödyllisiä toimijoita ovat MEK ja alueorganisaatiot.

Mikä sitten mättää julkistoimijoiden touhuissa? Ensinnäkin se, että markkinointiviesti on sekava. Mielestäni parhaiten tämä sekavuus näkyy MEK:sen oudoissa teemasekoiluissa. Varmasti ideatasolla ovat hyvän kuuloisia esimerkiksi teemat ”Silence, please” ja ”Cultural beat”, mutta onko noilla käytännössä merkitystä? Osaatko sinä sanoa näin äkkiseltään jonkun matkailukohteen, joka on tunnetuksi tietyn teeman kautta? Alueet puolestaan ovat monesti aivan yhtä kadoksissa. Alueorganisaatioiden tärkein tehtävä tuntuu olevan kaikkien toimijoiden miellyttäminen tai sitten vain MEK:en toimenpiteiden peesaaminen ja oma kristallinkirkas viestin kärki puuttuu, jolloin tuloksena on melkoinen puuro.

Toinen asia on vanhentunut henkilöstö. Tällä en tarkoita sitä, että henkilöt olisivat yli-ikäisiä tai muuten erityisen vanhoja, vaan sitä, että heidän tietotaitonsa on 90-luvulta. On erittäin pahasti mennyt ohi maailman muuttuminen ja markkinoinnin siirtyminen verkkoon. Väitän, että ei vieläkään löydy julkisorganisaatiota, joka käyttäisi yli puolet markkinointibudjetistaan netissä ja tähän suurin syy on tekijöissä, jotka mielellään tekevät kuten ovat aiemmin oppineet. Toisaalta ne jotka ovat netin hyödyistä huhuja kuulleet, ovat sitten hädissään aloittaneet jonkin hankkeen, jolla on tarkoitus ollut korjata hommat kuntoon kerralla. Kun järjestelmien ja palveluiden tilaaja ei ole kyvykäs, kuluu aika paljon rahaa hukkaan, kuten varmasti monella alueella on huomattu ja erityisesti varmaan maaportaalin touhuajat ovat saaneet rankan oppitunnin takavuosina. Oppitunnin, jonka johdosta purettiin Suomen kattava matkailuedustus maailmalla ja ostettiin miljoonien läjä vanhentuneita bittijonoja.

Kolmas asia on hieman edelliseen kohtaan viitaten julkisorganisaatioiden henkilöstön tausta. Ihan saa suurennuslasilla etsiä julkisorganisaatioista henkilöitä, joilla on vankka kokemustausta matkailualan kenttätyöstä. Sama muuten koskee monia matkailualan opettajia. Toinen perustapaus on se, että opettajaksi ajautuu henkilö, joka ei oikeissa matkailualan töissä pärjännyt. Johtuukohan tämä siitä, että aiemmat työntekijät haluavat rekrytoida vain sellaisia, joita eivät koe uhkaksi itselleen? Hökäisin vielä tähän kohtaan senkin, että nämä samat matkailualaa käytännössä kokemattomat ihmiset ovat myös niitä, jotka vetävät Suomessa erilaisia surkuhupaisia tuotteistus- ja kehittämishankkeita. Siis voi itku.

Minä siis purkaisin nykyiset julkisorganisaatiot atomeihin ja aloittaisin uudelleen alusta. Ensin miettisin, että mitä tavoitellaan. Sitten miettisin, että miten tavoitteiden täyttymistä mitataan ja lopuksi rakentaisin sen, mitä tarvitaan ja huolehtisin siitä, että jatkossa tarkkailtaisiin tiukasti myös tulevaisuuteen, jotta osattaisiin hiukan ennakoida kehitystä.

Videon käyttö nettimarkkinoinnissa

Video on yksi helpoimmista ja visuualisesti parhaista tavoista tuottaa nettisisältöä. Hyvin toteutetulla videolla saa paitsi kerrottua tuotteestaan tai palvelustaan asioita, joita ei ole välttämättä helppo ytimekkäästi kertoa sanoin. Toisaalta hauskoja tai muuten hyviä videoita jaetaan eteenpäin sosiaalisessa mediassa ja tällöin saavutetaan markkinointihyötyjä, joita ei välttämättä rahalla suoraan saa. 

Kysymykseen ”millainen on video netissä?” ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta ja toimijasta sekä kohderyhmästä riippuen vaatimukset vaihtelevat. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että monenlaisille videoille on paikkansa netissä ja oikein käytettynä kaikista voi olla hyötyä markkinoinnissa. Videomarkkinoinnin kikkakukkaro on laaja, ja kaikkea ei ole helppoa pistää yhteen blogiin, mutta tässä kuitenkin muutama poiminta asioista, jotka vaikuttavat videon merkitykseen ja menestykseen markkinoinnin kannalta.

Laatu

Videon laatu on netistä puhuttaessa vaikea määritellä tarkasti. Perinteisen, tv:stä ja elokuvista tulevien laatumääreiden perusteella luokitteleminen saattaa johtaa harhaan. Tämä siksi, että onko laadukkuutta se, että jotkin tekniset kriteerit toteutuvat, vai se että mahdollisimman moni ihminen näkee videon ja haluaa kertoa videosta muillekin.

Kun yritys tuottaa videomateriaalia, on laatu tärkeää ottaa huomioon. Erityisesti jos tarkoituksena on tehdä yrityksen toimintaa esittelevä video nettisivujen etusivulle tai vaikkapa televisiomainokseksi, on syytä käyttää ammattilaisia ja tehdä parasta mahdollista laatua. Tällöin on ihan toimiva lähtökriteeristö laadulle käyttää vakiintuneita määreitä esimerkiksi juuri tv-maailmasta. Blogiin valittu video on hyvä esimerkki tyypillisestä, perinteisiä arvoja kunnioittaen tehdystä nettivideosta. Onko video hyvä tai ei - se ei ole tämän blogin aiheena:)

Kuitenkaan aina ei tarvita ammattilaisia, vaan pienellä keskittymisellä voi yritys tehdä videoita omatoimisestikin. Netissä on usein tärkeintä selventää jokin tietty asia ja laatuvaatimukset ovat sen mukaisesti kevyempiä mm. teknisten ominaisuuksien, ohjauksen, kuvauksen, leikkauksen osalta. Tällöin pystyy jopa itse tuottamaan videoita.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa leviää jopa parhaiten hauskat sattumukset, jotka ovat sattuneet tallentumaan videolle. Tuolloin ei videon toteutustapa ja laatu perinteisessä mielessä oikeastaan ole missään merkityksessä, vaan se mitä sisältöä videossa on. Ei ole välttämättä helppoa saada aikaiseksi materiaalia, jotka ovat hauskuuttavia tai muuten tavallisuudesta poikkeavia. Tällaisen videon toteuttaminen on todella haastavaa ja laadun ratkaisee se, kuinka paljon videota on netissä katsottu ja jaettu eteenpäin erilaisissa kanavissa lukijoiden toimesta.

Pituus

Menestyksekkäät nettivideot eivät useinkaan ole kovin pitkiä ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan lyhyet videot katsotaan useammin loppuun saakka. Jopa siten että mitä lyhyempi video, sitä paremmin se katsotaan läpi (aiheesta enemmän Wistian blogissa). Toisaalta mobiililaitteiden yleistyminen voimistaa tarvetta nimenomaan lyhyille ja ytimekkäille videoille.

Onkin syntynyt mielenkiintoinen uusi videoiden jakopalvelu nimeltä Viddy. 

Viddyn ideana on lyhyesti sanoen se, että videon enimmäispituus on vain 15 sekunttia, eli pituutta on rajattu aivan kuten Twitterissä viestien merkkinen määrää. Tämä kuulostaa äkkiseltään helpolle, mutta jos esimerkiksi pitäisi esitellä kylpylähotelli tällaisella videolla, niin miten sen tekisit? Vaatii erittäin paljon paneutumista. Toisaalta Viddy-palvelussa on tällä hetkellä todella paljon erittäin outoja jopa turhia videoita, joiden lataamisen syy saattaa jäädä katsojalle hämäräksi.

Sisältö

Sisältö on ratkaisevan tärkeää netissä – niin aina todetaan. Mutta millainen videon sisällön pitäisi olla?

Yksi tärkeä asia on pitää videon aiottu viesti kirkkaana. Eli mielellään yhteen videoon sisällytetään yksi viesti, yksi asia joka videolla halutaan kertoa. Tämä ei välttämättä ole aina helppoa, kuten jokainen videoita joskus leikannut tietää – kun kuvattuja materiaaleja katselee koneella, niin tulee helposti halu laittaa mukaan kaikki onnistuneet pätkät, vaikkeivat ne asiaan liittyisikään. Toisaalta materiaaleja kuvattaessa olisi syytä keskittyää aiheeseen.

Video kannattaa aloittaa hyvällä tai jopa parhaalla sisälöllä. Sisällön osalta perinteinen elokuvista tuttu loppuhuipennus-tyylinen rakenne ei välttämättä toimi lyhyissä nettivideoissa. Kuten jo videon pituudesta puhessani mainitsin, lyhyet videot katsotaan helpoimmin kokonaan. Täten jos heti videon alussa saadaan kiinnostus heräämään, niin silloin sitoutuminen katsomiseen on parempi.

Hakukonenäkyvyys

Ihan ensimmäisenä ei välttämättä tule ajateltua, että videoilla voisi olla merkitystä hakukoneissa, mutta toisin on. Videoilla on jopa etulyöntiasemaa verrattuna tavallisiin sivuihin, mutta onnistuneen videon hakukoneoptimoinnin tekeminen ei ole täysin samanlaista, kuin normaalisivuilla.

Helpointa saada video esille ja hakukoneiden tietoon on ladata video YouTubeen. Tällöin kuitenkin liikenne ohjautuu YouTubeen, eikä omille sivuille, missä yleensä konversio tehdään. Lataamalla videon omille sivuille, saa videon hyödyn osoittamaan suoraan kotipesään. Tällöin pitää tehdä tarkoin videon toimenpiteet, joiden avulla hakukoneiden robotit löytävät videon (videon sisältöähän hakukoneet eivät voi tulkita). On mm. lisättävä robot.txt jokaiselle sivulle jossa video on, nimettävä videot oikein, title tagi tulee tehdä oikein, jne. TechCrunchin artikkeli video SEO:sta. 

Videoita ladataan verkossa satoja miljoonia päivässä, joten kannattaa hetki miettiä, onko oman yrityksen videonäkyvyys kunnossa. Jos ei ole, niin kannattaisi varmaan jotain tehdä.

Kolme naurettavaa keinoa parantaa matkailumarkkinointia

Varmaankin olen jäävi aiheesta kirjoittamaan, mutta kun tämä on alkanut kismittää taas sen verran, että pakko johonkin purkautua. Suomen matkailumarkkinointi on heikkoa monella tasolla ja erityisesti internetissä, kuten Ilkka Kauppinen blogissaan on asiasta osuvasti kertonut usein esimerkein. Tässä kirjoituksessa netti ei kuitenkaan ole pääosassa vaan aivan perusteet.

Aloitan kertomalla keinot siihen, miten markkinointi hoidetaan oikein, joten hätäisimpien ei pitemmälle (ehkä) tarvitsekaan lukea:

1. Tee tavoite
2. Tee suunnitelma miten tavoite saavutetaan 
3. Analysoi onnistumista

Tämähän on helppo ja itsestään selvä lista, vai mitä? No ei kele tunnu olevan. Itse olen omakohtaisesti nähnyt vuosien ajan, että kaikilla tasoilla pienyrittäjistä alueorganisaatioihin homma on heikkoa. Kuitenkin kenelle tahansa noista kolmesta ihan perusasiasta mainitsee, niin kaikilla se on omasta mielestään hallussa. Kun asiaa kuitenkin kysyy oikein inttäen, niin ei mitään pystytä kertomaan tiiviisti tai ollenkaan täsmällisesti.

Yrittäjät monesti kertovat tietävänsä, mitä pitää tehdä ja että aika ei riitä kaiken maailman suunnitelmiin. Analysoinniksi riittää se, että tuliko tilikaudelta voittoa. No voi kele.

Alueorganisaation tavoitetta ei monasti kukaan pysty kertomaan. Tai jos pystyy, niin ne on monesti niin poliittisilta kuulostavia (ehkä jopa poliitikkojen luomia), että jäävät tyhjiksi sanoiksi. Suunnitelma on toimenpidelistoja ja yksittäisiä toimenpiteitä sitoo toisiinsa – hmmm, ei mikään. Kun kyselee analysoinnista, niin sanotaan että seuraamme majoitustilastojen kehitystä. No voi kele.

Sitten on onneksi koulutuslaitokset, kuten ammattikorkeakoulut, jotka tuottavat uusia, valveutuneita työntekijöitä markkinoille. Pjaa, koulutusohjelmat on luotu ravintolatarjoilujen ja johtajuuskurssien ympärille. Opettajat ovat olleet työelämässä (ehkä) 80-luvulla ja siitä se sitten lähtee. No voi kele.

Keinot tarkemmin

Aluksi tein listan siitä, miten markkinointi hoidetaan oikein. Jos kuitenkin jaksoit lukea tänne saakka, niin tehdäänpäs hiukan parempi lista.

Miten onnistun markkinoinnissa:

1. Tee tavoite, jonka voit tiivistää 140 merkkiin
2. Määrittele kolme-neljä tärkeintä toimenpidettä, miten tavoite saavutetaan
3. Määrittele mittarit, joiden perusteella valittuja keinoja tutkitaan ja mahdollisesti muutetaan

Tavoite

Näppärimmät varmaan jo tajusivat, että 140 merkkiä on Twitterin merkkimäärä. Jos et pysty markkinoinnin tavoitetta tiivistämään 140 merkkiin, niin silloin on jotain pielessä. Esimerkiksi voisi  olla näin : ”Tavoitteena on saada seuraavalla tilikaudella 1000 maksavaa asiakasta.” Tavoite voi olla toki ihan mikä vain tärkeä tulos, mutta mielestäni sen tulee ehdottomasti olla konkreettinen, mitattava asia.

Toimenpiteet

Miten sitten toimenpiteitä käsitellään. Jokainen toimija luonnollisesti valitsee ne toimenpiteet, mitkä on mielestään parhaita tai mahdollisia toteuttaa. Itse saattaisin määritellä jotakuinkin näin:

1. Tehdään sellaiset verkkosivut, joilla asiakas ohjataan mahdollisimman suoraan ostamaan palveluita. Etusivulla (ja muillakin sivuilla saa olla) on ainakin neljä tapaa päästä kaupanteossa alkuun:

• verkkokauppa
• tarjouspyyntölomake
• sähköpostiosoite
• puhelinnumero

Äkkiseltään nämä saattaisi tuntua ”helpoille” asioille, mutta käykääpä huvikseen vilkaisemassa, että monellako matkailuyrityksellä nuo neljä mahdollisuutta löytyvät verkkosivuilta ylipäänsä tai puhumattakaan etusivulta helposti. Eikös kuitenkin ole järkevää tehdä ostaminen helpoksi?

Liian usein verkkosivuja tehtäessä koetaan tärkeimmäksi se, miltä sivut näyttävät. Se on tietysti ihan merkittävä asia, mutta liiketoiminnan kannalta on vielä olennaisempaa, että ihmiset voivat sivuilla helposti tehdä sen mitä myyjänä haluat, eli ottaa yhteyttä tai ostaa suoraan. Mieti siis tarkkaan, kenen kanssa ja millä perusteilla teet verkkosivusi...

2. Tehdään päämarkkinointitoimenpiteet verkossa:

hoidetaan jatkuvasti hakukonenäkyvyyttä
haetaan oikeanlaisia asiakkaita hakukonemarkkinoinnin kautta
tehdään sosiaalisen median väylät, joissa paitsi ollaan aidosti aktiivisia, niin pidetään kuitenkin kirkkaana mielessä, että tavoitteena on ohjata liikennettä verkkosivuille, jossa on mahdollisuus tehdä kauppaa (toki monessa some-palvelussa on mahdollisuus tehdä suoraankin kauppaa)
unohdetaan kaikki bannerien tarjoajat ja kaupalliset linkkitarhaajat (ihan oma mielipide livahti mukaan)
määritetään tavoitemäärä laadukkaille kävijöitä (tämä liittyy suoraan konversioon, josta analyysissa, mutta tietty määrä ostavia asiakkaita vaatii yleensä moninkertaisen määrän muita kävijöitä)

Jos joku asia yllä tuntuu oudolle, niin hanki apua tai tutki asiaa googlen avulla.

3.  Tehdään tarkkaan harkittu offline-kampanja televisiossa. Kampanjan päätarkoitus on ohjata kävijöitä verkkosivuille, jossa on mahdollisuus tehdä kauppaa. Tavoite kannattaa tässäkin muuttaa luvuiksi. Ei pelkästään siten, että pyydetään maikkarilta kontaktilupaus kampanjalle, vaan mietitään jo etukäteen, montako kävijää kampanjan halutaan tuottavan verkkosivuille ja mikä tavoiteltu konversio on.

Toimenpiteitä voi luonnollisesti olla paljon enemmän. On kuitenkin joka tapauksessa syytä löytää perustelu jokaiselle toimenpiteelle ja analysoinnin kautta vieläpä haastaa valitut toimenpiteet jatkuvasti. Tähän valitesemani toimenpiteet ovat vain esimerkkejä ja omia hatusta vedettyjä valintojani, joten mieti omasi.

Analysointi

Ja sitten kaikkea tutkitaan ja analysoidaan. Keinoja on tähän valtavasti, mutta tässä omassa esimerkissäni on ainakin selvää, että verkkosivujen kävijäliikennettä on aivan välttämätöntä tutkia jatkuvasti, koska sinne on pyritty ohjaamaan paljon liikennettä. Sehän ei riitä, että tiedetään paljonko kävijöitä sivuilla on, vaan kannattaa hiukan tarkemmin kaivella asiaa: kuinka kauan sivuilla viihtyvät, mistä alueelta kävijät ovat (esim. korreloiko offline kampanjoihin), millä sivuilla vierailevat jne. Tästä aiheesta löytyy paljon infoa, joten ei tämän tarkemmin tässä, mutta jos mietit millä tämän analyysin voisi tehdä, niin Google Analytics on sellainen härveli, jolla pääset alkuun ja voipi olla, ettet muuta koskaan tarvitsekaan. Ai niin, se on ilmainen.

Analysoinnin tueksi järkevä työkalu on konversio. Lyhyesti sanottuna konversio kertoo esimerkiksi verkkosivuille tulleista kävijöistä sen osan, joka toteutti halutun toimenpiteen, kuten osti verkkokaupasta tuotteen. Konversio kertoo erityisesti siitä, miten laadukkaita kontakteja markkinoinnilla on saavutettu. Konversion perusteella voidaan esimerkiksi nähdä, onko esimerkin tapauksessa verkkosivuissa jotain parannettavaa. Toisaalta jos tiedetään konversioprosentti, niin voidaan tehdä arvioita siitä, monta kontaktia tarvitaan tavoitteena olevan asiakasmäärän saavuttamiseen. Jos et tiedä asiasta tarpeeksi, niin kirjoita Googleen ”konversio” ja kohta tiedät tarpeeksi.

ROI unohdetaan markkinoinnin kohdalla liian usein. On mitä tärkeintä tietää, paljonko tuottoa markkinointiin satsattu raha on tuonut. Jälkeenpäin tieto ei luonnollisesti mennyttä kautta paljon lämmitä, mutta kun seuraavan kauden toimenpiteitä suunnitellaan, niin ihan taatusti on hauska tietää miten aiemmin meni.

Lopuksi

Tässä kirjoituksessa ei ollut tarkoitus avata markkinoinnin keinoja tyhjentävästi, vaan ennemminkin herättää ajatuksia ja tiivistää joskus ehkä turhankin monimutkaiselta tuntuvaa markkinoinnin kaaosta. Kuten varmaan moni muukin ajattelee, niin mielestäni keinovalikoimani oli todella yksinkertainen ja helppo - tästä syystä nimesin keinot "naurettaviksi. Olisipa niin, että kaikkien matkailun toimijoiden mielestä kirjoitukseni oli niin triviaali, ettei sitä olisi kannattanut tehdä.

Tietoa asioista löytyy netistä, kun vaan on valmis systemaattiseen ja ja jatkuvaan kehittämiseen. Mutta suunnitelkaa ja analysoikaa ihmiset!

Osta torilta – tuet alueesi matkailua

Tämä kirjoituksen perusasetelma saattaa joistakin olla kaukaa haettu, mutta uskon tähän kuitenkin itse.

Kaupunkikeskustoilla on merkittävä osa mielikuvan rakentajana, kun matkailija luo mielipiteensä matkailukohteesta. Keskustaan yleensä aina käydään tutustumassa ja mieleenpainuva keskusta, jossa on ollut mukava viettää aikaa jättää mieleen positiivisen kokemuksen. Valitettavasti suomalaisten kaupunkien arkitehtooriset arvot eivät ole kilpailukykyisiä esimerkiksi vaikkapa koko muun Euroopan kanssa (oma mielipiteeni), joten muilla arvoilla joudumme kilpailemaan.

Mikä sitten loihtii viihtyisän ja elävän tunnelman keskustaan? Uskon, että on oikein sanoa aution keskustan olevan ei-niin-viehättävä, siinä missä ihmisiä vilisevä ja eläväinen keskusta tuntuu mukavalle ja helposti lähestyttävälle. Toisin sanoen ihmisiä kaivataan – ihmisethän tunnetusti viihtyvät ihmisten joukossa.

Suomalaisten kaupunkien keskustoissa on yleensä aina tori ja useimmiten se on myös hyvin keskeinen paikka. Torilla on siis keskustoissa käytännössä pakko käydä. Torielämä puolestaan perustuu pitkälti siihen, että minkä verran kauppiaita torilta löytyy. Kauppiaat puolestaan ovat paikalla kaupallisin ehdoin – mikään muu ei heitä sinne saa tulemaan, kuin kassan kilinä.

Kaupungin torille saapuva matkailija aistii siis joko vilkkaan eläväisen paikan tai aution aukean. Valitettavasti suomalaisilla toreilla (ainakaan Itä-Suomessa) ei liikaa elämää ole ydinkesän ulkopuolella. Itse ihmettelin lämpimänä syyskuun sunnuntaina klo 11.30 kotikaupungissani Kuopiossa, että tuohon aikaan ei Kuopion kuuluisalla torilla ollut yhtään kahviotakaan auki. Lisäksi sai kävellä käytännössä keskustan ulkopuolelle, ennenkuin lähin kahvio löytyi entiseltä huoltoasemalta.

Suosittelen kaikille sitä, että seuraavan kerran kun tarvitsee ostaa perunoita tai pajukoreja, niin miettisi mistä ja miksi ne hankkii. Ostamalla paikallisilta tarjoajilta torilla, paitsi tulee oman alueen työllisyyttä ja pienyrittäjyyttä, niin myös tekee arvokkaan teon kotikaupunkinsa matkailun hyväksi, koska vain kaupankäynti pitää kauppiaat torilla.

Hiljaisuus Järvi-Suomessa jäi lyhyeksi

Aiemmin tässä blogissa kirjoitin siitä, että MEK oli linjannut Järvi-Suomen, eli Lakeland -alueen kuuluvaksi Silence, please -teeman alle (Hiljaa, olet Järvi-Suomessa). En tuolloin ollut suurestikaan innostunut MEK:in linjauksista.

Nyt oli ilokseni tapahtunut sellainen kehitys, että MEK oli purkanut teemojensa aluesidonnaisuuden, jolloin kaikilla alueilla voidaan toteuttaa minkä tahansa teeman mukaisia toimenpiteitä ja markkinointia.

Eli vaikka en jatkossakaan usko suuremmin erilaisten sloganeiden voimaan, niin on tilanne kuitenkin huimasti parempi, kuin vielä matkamessujen aikaan, jolloin asia tuntui olevan kovinkin selvä VisitFinlandin ständillä.

Uusi perhematkailukohde Kuopioon

Kuopioon suunnitellaan uutta perhematkailukohdetta, mikä sinällään on hieno asia. Liian pitkään on ollut selkeä tyhjiö lapsiperheiden matkasisällölle sen jäljiltä, kun Uppo-Nalle ja sen ympärillä ollut toiminta tuhotiin Kuopiossa. (kts blogikirjoitus 14.1.2010).

Paitsi selkeä olemassa oleva puute nykytilanteessa, suunnitelmiin on myös ajanut tulevat kauppakeskusinvestoinnit, kuten Ikea. Olematta ennustaja, niin pohtimaan on pistänyt se, että onko halpojen huonekalujen perässä peräkärrymatkan päästä Kuopioon ostoksille tultaessa myös mielessä muu kaupungin tarjonta?

Jokatapauksessa suunnitelmista innostuneena tutkailin myös Kuopion aiempaa historiaa siltä osin, että mitä muita perhematkailun vetovoimakohteita Kuopiossa on ollut, kuin Uppo-Nallen koti. Esille nousi kaksi aiempaa kokeilu, eli huvipuisto Jokeri ja Hoksopoli. Jokeri toimi Rauhalahdessa 80-luvulla pari kesää huvipuistona ja ei juuri pidempi ollut Hoksopolin ura 2000-luvulla. Koska historiasta tulee oppia ja sitä myöskin täytyy vaalia, niin ehdotan pyytämättä, että uuden Rauhalahteen mahdollisesti rakennettavan perhematkailukohteen nimeksi tulisi JokePoli.

Hiljaa, olet Järvi-Suomessa

MEK on suorittanut alueprofiloinnin, jonka kansantajuisena lopputuloksena on kaksi asiaa. Ensinnäkin Suomi jaettiin neljään alueeseen, jotka ovat Lapland, Lakeland, rannikkoalue ja Helsingin seutu. Toisaalta nämä alueet jaettiin teemojen mukaan, joita neljälle alueelle löytyi kolme: Cultural Beat, Wild & Free ja Silence, Please.

Jep.

Alueellinen jako markkinointikokonaisuuksiin voi olla todella kannattavaa, tästä on hyvä osoitus Lappi, joka on esiintynyt pitkään Lappina. Järvi-Suomessa taas on ollut vaikka millaista viritystä, joista yksikään ei kuitenkaan ole jäänyt elämään. On ollut Lakeland-hanke, Saimaan Matkailu yms. iloviestejä. Yleensä toimenpiteet ovat kuitenkin kaatuneet alueen heterogeenisuuteen ja keskinäisiin kaunoihin. Yleisesti ottaen isot kokonaisuudet Järvi-Suomessa ei ole toimineet pitkään, tai ainakaan tehokkaasti. Nytkin Lakeland –alueesta tuli MEK:in jakamana kohtuullinen, eli siihen kuuluvat mm. Tampere, Lahti, Jyväskylä, Himos, Kuopio, Tahko, Lappeenranta, Vuokatti, Joensuu jne. Yhdistävänä tekijänä näille on siis jatkossa se, että ne ovat Lakeland –aluetta ja se niiden kantava markkinoinnillinen teema (Suomen valtion suulla) on Silence, Please.

Edellä mainitut kohteet ovat siis jatkossa hiljaisuuden tyyssijoja. Epäilen. Kyllä totuus on se, että matkailijavirrat myös Lakeland -alueella ovat hyvin aktiivisilla ajatuksilla liikkeellä. Esimerkiksi kun kerroin tästä MEK:in linjauksesta yrittäjille Tahkolla, niin aluksi kaikki nauroivat hersyvästi, mutta kun ajattelu meni pidemmälle, niin ei enää hymyilyttänyt; Tahkon mainetta kiihkeänä ja elävänä matkailukeskuksena ei jatkossa enää MEK:in markkinointi tuekaan, vaan matkailijoille luodaan mielikuvaa paikasta, jossa saa olla hiljaa, omissa ajatuksissaan, saunan voi itse lämmittää ja naapuria ei näy missään, joten kahvitkin voi keittää itselleen.

Meniköhän nyt hyvin?

Ihan olen tässä koettanut myös miettiä, että miten moni matkailualue maailmassa ihan oikeasti ratsastaa sloganeilla ja kaipa niitä on. Nyt en vaan muista yhtään. Konkreettisia alueita ja paikkojen nimiä kyllä tulee heti mieleen. Tuntuisi jotenkin siltä, että reaalimaailman asioihin tukeutuminen olisi helpommin miellettävää, kuin käskymuotoiset kehotukset olla hiljaa.

Toivottavasti olen väärässä, kun pelkään tämän linjauksen tuloksia. Saatan olla liian skeptinen, mutta MEK on viimeaikoina tehnyt radikaaleja, lähes onnistuneita toimenpiteitä, kuten ulkomaantoimintojen pompottelu ja visitfinland-portaali, joka sinällään oli halpa toimenpide. Voisi olla hyvä välillä mennä ihan maalaisjärjellä eteenpäin.

Mutta näin joulun alla teemaan hyvin sopii joululaulu, jossa sanotaan: ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu.”

Museovirasto ja matkailu

Monesti olen törmännyt ihan käytännön elämässä siihen tosiasiaan, että museovirasto on yksi matkailun suurista tekijöistä. Valitettavasti.

Kuten tunnettua, iso rooli matkakohteen valinnassa on kohteen tarjonta ohjelman ja nähtävyyksien osalta. Suomessa suurin osa tarjonnasta liittyy luontoon, mutta on Suomeen pesiytynyt myös hienoja kohteita, joilla on historiallista arvoa niin paljon, että museovirasto on ottanut ne valvovan silmänsä alle. Nämä kohteet voisivat olla runsaan ja toimintaympäristöltään mielenkiintoisen sisältötuotannon paikkoja – erityisesti tapahtumien järjestäminen monissa kulttuurihistoriallisesti merkittävissä kohteissa olisi erinomainen asia.

Monilla kohteilla ei luonnollisestikaan ole sen suurempaa käyttöä, mutta esimerkiksi Olavinlinna ja Lappeenrannan linnoitus ovat oivia ympäristöjä erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Jo pelkästään kohteiden historiallisen arvon vuoksi kohteiden käyttö on luonnollisestikin rajoitettua, mutta kyllä luulisi olevan luonnollista, että jotakin sentään voisi tehdä. Eriskummallista on ollut havaita, että joillakin ihmisillä tuntuu olevan tarve käsitellä museoviraston hattu päässään suojeltuja kohteita siten, kuin ne olisivat posliinista tehtyjä ja kaikenlainen käyttö on pahasta. Esimerkkinä käy mainiosti Olavinlinna, jossa on toisaalta vuosikymmenet järjestetty upeita tapahtumia, mutta taas toisaalta viimeiset vuodet on tuskailtu sitä, että miten yhden ihmisen toiminta voi olla esteenä kaikelle kehitykselle. Tämän johdosta on Savonlinnan tapahtumakartalta hävinnyt hienoja tapahtumia tai ne ovat vaarassa ja toisaalta Olavinlinnan käyttö toisi varmasti oikein toteutettuna rahavirtaa museovirastolle päin. En usko hetkeäkään, että museovirastolla on liikaa pääomia nykyisen suojeltujen kohteiden massan ylläpitoon ja ehostuksiin.

Eli herätys museovirasto! Suojelluissa kohteissa voidaan toteuttaa tapahtumia, kuten Olavinlinnan oopperajuhlat osoittavat ja tuloksena on tuloja Suomelle ja kohteen lähiympäristölle, kuten matkailuelinkeino ja kauppa. Tätä reittiä syntyy verotuloja ja kunnat voivat hyvin. Pitkää reittiä ajatellen myös museoitujen kohteiden ylläpitoon riittää paremmin varoja näin toimittaessa. Paljoa ei tarvita, aluksi voisi museovirasto luoda raamit sille, että millä ehdoilla sen kohteissa voidaan tapahtumia järjestää. Seuraavaksi voisi olla järkevää rekrytoida asiakaspalveluhenkinen tapahtumakoordinaattori museovirastolle, joka varmistaisi, että museoviraston edut tulee huomioitua, mutta kuitenkaan yksikään potentiaalinen tapahtuma ei jää järjestämättä sen vuoksi, ettei museovirastosta saada vastauksia alkuvaiheen kysymyksiin.

Olisi hienoa nähdä, että museovirasto ottaisi ja alkaisi keskittyä rooliinsa matkailussa, ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnissa, alkamalla oikeasti toimia siten, että museoviraston kohteet saataisiin eläväksi. Ei yhtään tänä päivänä suojeltua rakennusta varmaankaan ole rakennettu patsaaksi?

Savonlinnan Innovaatiokeskus

Mielenkiintoinen asetelma on mielestäni Savonlinnan Innovaatiokeskuksessa. Yhtiö on ongelmissa kassan kanssa ja sitä arvostellaan kovasti ja mikäli yhtiön toimintaa arvioi maantieteellisesti yli sadan kilometrin päästä, niin ainakin suhteessa yhtiön nimeen on varmasti aihettakin krittiikkiin. Toisaalta savonlinnalaisilla saattaisi olla hiukan erilainenkin ajatus mahdollinen, sillä helposti tulee mieleen, että Innovaatiokeskus on paikallisiin tarpeisiin imetty alueellinen toimija.

Yhtiön nettisivuilla sanotaan:

Yhtiö toteuttaa matkailun ja elämystuotannon osaamiskeskusohjelmaa Itä-Suomessa.

Mitähän se tarkoittaa? Minusta Savonlinnan Innovaatiokeskus toimii paikallisesti Savonlinnassa ja sen alueen matkailussa. Kuvaavia ovat Innovaatiokeskuksen toimintaan liittyvät kommentit Itä-Savon nettisivuilla. Erityisesti kiinnitti huomiota osaamiskeskusjohtajan kommentti, joka oli hyvin Savonlinna-keskeinen.


Eli ehkäpä savonlinnalaisilla ei ole niin paljoa syytä harmitteluun, mutta muualla Itä-Suomessa saattaisi olla hiukan aihetta arvioida, miten laajalti Innovaatiokeskus on osaamiskeskusohjelmaa Itä-Suomessa hoitanut.

Tietoyhteiskunta vai paperin pyörittäjiä

Tämä kirjoitus liippaa vain etäisesti matkailubusinesta, mutta alaa kuitenkin koskettelee. Hain nimittäin puolihuvikseni ammattikorkeakouluun matkailualan opintoihin näin aikuisiällä. Systeemi sinällään on mainio, kun suurimman osan opinnoista voi suoritella etäopiskelun avulla ja vain osa opinnoista on ns. lähijaksolla. Idea on hyvä ja tällä keinolla käytännön työssä saatua oppia on mahdollista syventää koulun penkillä.

Hauskuutta vain aiheutti hakuoperaatio, kun piti toimittaa todistuksia aiemmista synneistä. Täkllöin totesin, että eihän minulla ole enää tallessa vanhaa yliopiston päästötodistusta, sillä jos ollaan rehellisiä, niin eihän sitä mihinkään ole tarvinnut. Kysyinkin tällöin, että eikö koulujen ja oppilaitosten välillä siirry tieto sähköisesti ja vastaus oli ei. Jaa, miksi ihmeessä?

Toinen asia, jota jäin miettimään, että kun yrityksille (ja näköjään oppilaitoksille) on erittäin tärkeää, että ihmisiltä löytyy työtodistukset, niin eikö asia voitaisi saada sähköiseen muotoon? Eikö työhallinto voisi luoda verkkopalvelun, johonka jokaisen työnantaja tulisi työsuhteen loppuessa käydä valmiille pohjalle naputtelemassa työtodistus? Olisi aika yksinkertainen tapa saada ihmisten elämä helpommaksi, kun ei tarvitseisi turhia säilytellä, eikä myöskään, kopioida, scannailla ja lähetellä niitä työnantajille. Palvelu sinäällään olisi salasanan takana ja työnhakija antaisi tunnuksen vaan hakutilanteessa työnantajalle ja homma pihvi.

Paljon olisi vielä petrattavaa paperittomassa maailmassa.

Mitä tapahtui Uppo-Nallelle?

“Uppo-Nalle ei jää auton alle”, oli slogan, jonka kuulin pienenä Uppo-Nallen suusta. Tämä tapahtui Kuopion Rauhalahdessa toimineella Uppo-Nallen kodilla.

Kuopiolla on ollut harvinainen onni olla Uppo-Nallen luojan Elina Karjalaisen elinpaikkana, jonka johdosta hänen kirjoittamansa Uppo-Nalle tarinat otettiin Kuopiossa hyvinkin omaksi. Uppo-Nallea hyödynnettiin jonkin aikaa matkailussa, kunnes homma loppui kuin seinään. Uppo-Nallen kotia ei enää ole.

Mitä tapahtui ja miksi Uppo-Nalle päätettiin haudata Kuopion perhematkailijoiden veturina? Huhuja on liikkunut kyseenalaisesta aktiviteeteista Elinan sairasvuoteen ympärillä. Ottiko joku taho “yksinoikeuden” Uppo-Nallen käyttämiseen ja johtiko tämä toimintojen alasajamiseen?

Tällä hetkellä Uppo-Nallea googlen kautta tehdyn haun mukaan käyttää toiminnassaan Kuopion Taitoluistelijat. Mihin tämä perustuu?

Mielenkiintoista olisi kuulla asiasta tietävien kommentteja.

RTG – Kajaanista kajahtaa

Mielenkiintoista on ollut seurata RTG:n (ReadyToGo Oy) kehitystä ja levittäytymistä matkailumarkkinoille. RTG ilmoittaa nykyään olevansa täyden palvelun matkatalo ja matkailun monitoimija – tämä on mielestäni yhä kasvavassa määrin totta ja jokaisen matkailualan toimijan olisi hyvä noteerata tämä toimija.

RTG:n liikevaihdosta suurin osa tulee lentoasemapalveluista, joita he tekevät lähes kaikilla Suomen kentillä. Muut toiminnot eivät vielä ole samassa mittaluokassa, mutta suunta on hyvä. Muihin yhtiön toimialoihin kuuluvat: Contact Center -toiminnot, matkailu- ja kokouspalvelut, majoituspalvelut ja ohjelmapalvelut. Toimipisteet RTG:llä on jo Kajaanissa, joka on yhtiön kotipaikka, sekä Ivalossa. Lisäksi Imatralla on jo työntekijä hommissa ja ilmeisesti Mikkelinkin tilanne on pitkällä, kuten näkyy tästä pikku-uutisesta.

Huhujen mukaan RTG:n viiksivallu on nähty myös muilla aluiella keskusteluissa, kuten Koilis-Savossa. Tavoitteena taitaa olla koko Suomen laajuinen toimija lentokenttäpalveluiden lisäksi myös välitysmyynnissä. Selvitykset tapahtuvat taustalla, mutta mielenkiintoista olisi päivittää tilannetta, joten laittakaapa viestiä, miten RTG leviää:)

MEK kehittää

Tänään sain hauskan puhelun, kun ulkopuolinen taho tehtävänantonsa mukaisesti pyysi kertomaan mielipidettä MEK:in toiminnasta. Kun haastattelija järjestelmällisesti kävi läpi joitain kysymyksiä ja pyysi arvostelemaan kouluarvosanoin, niin huomasin, että en löytänyt yhtään syytä antaa yli seitsemää pistettä. Vaikka arvostankin monia ihmisiä MEK:issä, niin kokonaisuus floppaa.

Pari asiaa erityisesti tuntuu minusta aivan mahdottoman oudolta ja olen aiemminkin marissut niistä. Ensinnäkin, miksi ihmeessä MEK:in uudistuksen yhteydessä luovuttiin ainoista toimivista ja hyödyllisistä henkilöistä, eli ulkomailla olleista edustajista, joilla oli oikeaa kontaktipintaa matkanjärjestäjiin ja markkinoihin kohdemaissa? Esimerkiksi kaikkein parhaiten toiminut MEK:in osasto Balttiassa lopetettiin kokonaan ja nyt MEK:issä ei kukaan tiedä mitään noista tärkeistä lähimarkkinoista. Äskettäin eräs matkailualue halusi järjestää oman myyntitilaisuuden Balttiassa ja kysyi neuvoa MEK:istä. Vastaus oli, että ei kannata lähteä sinne erikseen markkinoimaan, vaan kannattaa osallistua olemassa oleville messuille. Mitä v**tua?

Toinen tyhmä teko oli Finprolle ulkoistus. Hinnat ovat nousseet ja aktiivisuus kokonaisuudessaan heikentynyt. On toki valoisiakin esimerkkejä, kuten Italian Finpron ihmiset, mutta pääasiassa aika heikkoa. Nyt vielä kuulin, että näitäkin edustajien määriä ollaan vähentämässä. Mitä v**ttua?

Kolmanneksi olen aivan ymmälläni, että mitä tarkoittaa tuotekehitys MEK:issä? Onko kukaan nähnyt mitään konkreettista asian tiimoilta? Siis en tarkoita työryhmiä ja raportteja, vaan jalkautuvaa kehittämistä. Onko tuotekehitys, mikäli tämä nykyinen on sitä, ollenkaan tarpeellinen toiminto MEK:ille?

Uudistaa tulee ja kehittäminen on itseisarvo, mutta milloin se alkaa MEK:issä?

Kuopiossa uutta (?) kehitystä

Kuopion Matkailupalvelu on tehnyt mielestään vallankumouksellisen uuden innovaation keksiessään netin hyväksi markkinoinnin ja myynnin väyläksi. Rahaakin tuntuu riittävän uuden innovatiivisen toiminnan kehittämiseen, kuten voi lukea tästä Savon Sanomien uutisesta.

On tainnut lipsahtaa ohi jo toiminnassa olevat ratkaisut, kuten Savonlinnassa ja Vuokatissa. Lisäksi Tahkolla toimii yksi suomalaisen matkailun verkkokaupan pioneereistä ja siellä majoitusmyyntiä on netissä tehty jo yli kymmennen vuotta.

Jokamiehenoikeudet – mahdollisuus matkailulle?

Aimmin tänä vuonna kirjoitin, että jokamiehenoikeudet pitäisi poistaa ulkomaalaisilta, koska vapaudet haittaavat liiketoimintaa. Nyt koetan pohtia vaskakohtaisesti, että mitä hyötyä niistä on. Tällä kirjoituksella innoittajana on nimenomaan Ilkka Kauppisen vastaväitteet aiempaan tekstiini.

Jokamiehenoikeudet

Jokamiehenoikeudet parhaimmin sovellettuna voisi tuottaa mahtavan toimikentän suomalaisille matkailuyrityksille, koska harva maa maailmassa pystyy tarjoamaan vastaavanlaisen luonnon yhdistettynä vapauteen melko laajasti toteuttaa itseään. Lainaus Ympäristöministeriöltä :

Saat:
* liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta;
* oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttaillaa suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
* poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia;
onkia ja pilkkiä sekä
* veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

Jokamiehenoikeudet matkailutuotteissa

Miten jokamiehenoikeuksia tällä hetkellä kaupallisesti hyödynnetään? Lappiin houkutellaan kesäaikaan turisteja vaeltamaan, talvella on mahdollisuus tehdä hiihtovaelluksia ja MEK on valinnut pyöräilyn yhdeksi kesän painopistealueeksi aktiviteettien osalta. Noista tutkittaessa löytyy vaelluspaketteja palveluna erittäin vähän (Visit-Finlandin sivuilta ”vaellus”-haulla 16 osumaa), maastohiihtopaketteja ei juurikaan ja jonkin verran pyöräilytuotteita . Tässä taitaa olla hyödyntämätön mahdollisuus kyseessä.

Marjojen poimintaa hyödynnetään ulkomaalaisten osalta, kuten oheisessa ketjussa pohditaan, mutta asiallinen, marjanpoimintaan perustuva matkailutuote taitaa olla hankala ostaa. Samoin on laita sienien kanssa. Itse toivoisin näkeväni sellaisen matkailutuotteen kehittyvän, jossa matkailija tulee luontokokemukselle Suomeen syksyllä, tavoitteenaan kerätä omiin tarpeisiinsa marjat ja sienet. Tämän paketin toteuttaisi suomalainen ohjelmapalveluyitys yhteistyössä suomalaisen majoitusyrityksen ja ulkomaisen matkanjärjestäjän kanssa. Mikä voisi olla parempi sisältö matkalle:

* ulkoilua kauniissa ja puhtaassa luonnossa
* uutta tietotaitoa marjoista ja sienistä, niiden säilömisestä sekä ruokaohjeita niihin perustuen
* matkamuistona terveelliset tuomiset, jotka pystyy hyödyntämään kotona tarinan kera

Kalastus eri muodoissaan on jollain tavoin tuotteistuksen ensimmäisten vaiheiden paikkeilla ja osittain jopa ohikin, mutta silti kalastuksessa olisi lisää tehtävissä. Suurin osa pitkistä kalastuspaketeista perustuu uisteluun ja koskikalastukseen, yleensä perholla. Ilmaisten, kalastusluvatta tehtävien, kalastusmuotojen hyödyntäminen on heikkoa. En ole törmännyt yhteenkään pelkästään pilkintään tai onkimiseen perustuvaan matkailupakettiin. Kuitenkin itärajan takana olisi mahtava potentiaali juuri noihin kalastusmuotoihin. Löytyisikö näihin kalastusmotoihin rohkeutta katsoa asiaa siten, että ne voisivat olla riittävä sisältö kalastuspaketille? Suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan pilkkinyt ja sen eksotiikka voisi olla riittävä tuomaan ihmisiä paikalle, jos vain asia saataisiin esitettyä oikeassa muodossa.

Veneily sitten on oma mahdollisuutensa. Aivan mahtava kohde Eurrooppalaisille veneilijöille luulisi olevan Järvi-Suomen vesistölabyrintti, jollaista ei ole muualla tarjota. Lisäksi tietysti on hyvä tarjota vuokraveneitä ja miksei myös ohjattuja venesafareita. Aiemmin kirjoitin vesijetistä kiertomatkatuotteena (http://matkailubusiness.blogspot.com/2009/08/vesijetti-jarvi-suomen-yhdistava-tuote.html), mutta miksei kiertomatkaa Järvi-Suomessa voisi myös tehdä veneillä?

Yhteenveto

Yllä olevien muutamien rivien tarkoituksena on sanoa, että kyllä jokamiehenoikeudet on mahdollisuus Suomen matkailulle. Minusta olisi kuitenkin tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti Suomeen suuntautuvaa luontoon ja aktiviteetteihin perustuvaa matkailua sekä pohtia mitkä matkailijavirrat tuottavat parhaan taloudellisen tuloksen siten, että luontoa häirittäisiin minimaalisen vähän.

Tuotekehitys 2.0

Verkkomaailma ja netin hyödyntäminen mullistui, kun alettiin tuottaa palveluita, joissa käyttäjät tuottavat sisältöä. Samoin ohjelmistokehitystä on tuupannut vauhdille eteenpäin open source –ajattelu, jossa valtavat määrät kehittäjiä osallistuvat ilmaiseksi uusien tuotteiden ja ohjelmien kehittämiseen. Tällä hetkellä jopa suuret megayhtiöt, kuten Google ja Nokia teettävät osan tuotekehityksestään avoimessa ympäristössä.

Olisiko matkailun tuotekehityksessä mahdollista hyödyntää tällaista ajattelua? Nykyisinhän matkailua kehitetään useiden eri tahojen toimesta ja monesti näiden tahojen toiminta ei millään tavoin tue toisiaan. Intressiryhmiä on mm. MEK, maakuntaliitot, alueelliset matkailuorganisaatiot, ammattikorkeakoulut, yliopistot, hankkeet, yritykset, ProAgria, kunnat, mitä ihmeellisimmät yhdistykset ja kansalaisjärjestöt jne. Yhteistä näille kaikille on se, että millekään organisaatiolle kehittämistyö ei ole pääasiallinen toimi ja toisaalta se, että kehittämistä tehdään joko kiikareiden tai mikroskoopin kanssa, mutta paljaalla silmällä ei juurikaan katsota.

Koen ongelmaksi myös sen, että ”kehittämispiireissä”, kuten eräs alan professori sanoi, on mukana ihmisiä, jotka eivät koskaan ole työskennelleet matkailualalla. Tällöin kehittämisen suunta otetaan monesti tilastoihin tai ihan oikeasti mutu-tuntumaan perustuen, eikä ollenkaan tiedosteta todellista tilannetta. Toisaalta kehittämisryhmät ovat melko pieniä, jolloin päämäärä kehittämiselle on jo asetettu, eikä tällöin oletusarvoisesti mitään radikaalisti uutta ajattelua ole yleensä mukana kehittämisessä.

Jos tuotekehitys avattaisiinkin koko maailman osallistuttavaksi, niin saattaisi oikeasti syntyä sellaisia tuotoksia, joihin yksikään suljettu tuotekehitysprojekti ei voisi päästä. Verkkomaailmassa tuotekehitysprojektit on kustannustehokasta hallinnoida, mikäli niin halutaan. Samalla syntyy riittävä kriittinen massa, josta voi oikeasti nousta helmiä matkailumaailman kartalle.

Matkailun tuotekehittämisprojekti - kylän pojat hommiin

Kaikkien suomalaisten kuntien strategiassa on matkailu listattu panostusalueena. Lähes yhtä monta kuntaa on matkailun suhteen kehittämisen tarpeessa. Näitä matkailun tuotekehitysprojekteja onkin joka puolella toteutettu ja toteutetaan tälläkin hetkellä runsain mitoin. Tulosten suhteen vain on nihkeää ja useimmiten ainoa tulos projektin jälkeen on raportti, joka kaivetaan 10 vuoden jälkeen esiin ihmeteltäväksi, kun joku vanha parta muistaa sellaista joskus tehdyn.

Yksi suuri syy kehittämisprojektien järjestelmälliseen epäonnistumiseen Suomessa on niihin osallistuvien tahojen tarve pitää kiinni ”omasta projektista”. Todella paljon on sellaisia hankkeita ja projekteja, joiden rahajaosta halutaan hyötyä pienessä piirissä. Esimerkiksi jos tarkoitus on kehittää alueen kalastusohjelmapalveluita, niin värkätään kasaan koulutus, jonka kouluttajana on paikallinen yrittäjä? Täh? Oliko tarkoitus löytää uutta oppia, vai tukea paikallista yrittäjää? Toinen yleinen malli on, että toteutetaan tuotetestaukset omalla porukalla – just joo.

Todella paljon pelätään ulkopuolelta tulevia, mahdollisesti uusia, ajatuksia. Tämä tuntuu monesta ihan hassulle ajatukselle, mutta henkilökohtaisesti olen ollut mukana yli kymmenessä kehittämisprojektissa tai hankkeessa ja vain yhteen niistä otettiin maakunnan ulkopuolelta toteutuksesta vastaava projektinjohto.

Kehittämissuunnitelmia ja kehittämiseen tähtääviin projekteihin ryhdyttäessä tulisi mielestäni kysyä kolme kysymystä, ennen kuin projekti aloitetaan:

- löytyykö ulkomailta osaamista, joka todella eroaa omastamme?
- löytyykö muilta alueilta Suomesta osaamista, joka eroaa omastamme?
- löytyykö omalta alueelta kykyä kehittää toimintaa itsenäisesti?

Jos ulkomailla on oikeaa osaamista, niin (budjetin salliessa) miksi sitä ei hyödynnettäisi? Samoin oman alueen ulkopuolelta Suomestakin taatusti löytyy objektiivisempi katsanto alueen tasoon ja tilanteeseen, kuin sisäisesti tarkasteltaessa. Huomioitava on kuitenkin se, että kun avun tarvetta arvioidaan, niin tulee olla rehellinen siitä, että mikä on alueen tai palvelun nykytilanne. Oikominen on hankalaa ja aina ei ole mahdollista tehdä, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on verkkokauppaprojektit ympäri Suomen. Näissä projekteissa on lähdetty kehittämään (usein huonolla onnella) tekniikkaa, mutta samalla on unohdettu pohtia, että onko alueen yritysten tuotteet siinä kunnossa, että ne voidaan lisätä sähköisiin varausväyliin.

Vesijetti - Järvi-Suomen yhdistävä tuote?

Järvi-Suomen tuotteistaminen on ollut haasteena koko tunnetun ihmismuistin ajan. 60-70-luvuilla muodostui kohtuullisen voimakas mökki ja järvi –tuotteisto, joiden avulla saatiin kesäisin houkuteltua alueelle mukava määrä saksalaisia mökkeilijöitä. Myöhemmin 2000 –luvun vaihteen molemmin puolin alkoi kehittyä voimakas venäläisturismi Suomeen ja sen kärkenä on edelleen mökki ja järvi. Pistemäiset matkailutuotteet, kuten mökki ovat haasteellisia kehittää kokonaisuuksiksi tai toisin sanoin – niiden yhteyteen on hankala paketoida useita palveluita, koska tarvittava kriittinen massa yleensä puuttuu.

Mökkien ohella jonkinlaista suosiota (varsinkin Alankomaissa) on saavuttanut autokiertomatkat, jotka kiertävät tunnetuimpia kaupunkikohteita ennakolta määritellyllä reitillä. Tuote on ihan hyvä, mutta ei erityisemmin hyödynnä Järvi-Suomen hienoimpia ominaisuuksia.

Mielestäni paras tapa hyödyntää maailmanlaajuisesti erityistä järviverkostoamme on liikkuminen järvellä ja järviä pitkin, koska vesiltä käsin Suomi näyttäytyy kauniimmillaan. Näinhän järviä on Suomessa historiallisesti hyödynnetty, mutta nykyisellään aika vähiin on jäänyt todellinen liikkuminen vesistöjä pitkin. Yksinkertaiselta kuulostava ajatus, mutta jotakin vaikeaa siinä täytyy olla, kun tällä hetkellä järviä pitkin pääsee matkustamaan vain parilla risteilylaivalla ja harvoilla vuoroilla ydinkesällä. Toisaalta tietysti on olemassa vankka joukko suomalaisia veneilijöitä, mutta ulkomaalaisia vesillä vähemmän näkee.

Menneen viikon olen juuri käyttänyt parin ranskalaisen matkanjärjestäjän kanssa tutkien Järvi-Suomen kohteita vesijeteillä liikkuen. Täytyy sanoa, että itsekin olin vaikuttunut kokemuksesta ja enkä vähiten sen jälkeen kun sovittiin, että ensi kesästä alkaen ranskalaisia asiakkaita alkaa tulla järviämme ihastelemaan kyseisellä tavalla. Vesijetin etuna on ajamisen elämyksellisyyden lisäksi se, että sen liikkumisnopeudella voi loman aikana todella kulkea halki koko järvialueen ja aikaa jää myös kohteissa toimintaan. Lisäksi väline mahdollistaa yksilöllisemmän reittisuunnittelun risteilylaivoihin ja julkisiin liikennevälineisiin verrattuna, sillä jetillä pääsee pientenkin matkailukohteiden rantaan ja monesti suoraan kohteen ytimeen.