Matkailun tuoteideointi

Matkailun yritystoiminta vaatii jatkuvaa kehittämistä ja yksi osa sitä on tuoteideointi. Usein yritykset ovat ideoinnin suhteen joko aivan lukkiutuneessa tilanteessa tai sitten ideointia tehdään heikoin eväin. Vielä useammin puhutaan väärästä asiasta, kun ei oikeastaan tiedetä, mitä se tuoteideointi on.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on määritellä tuoteideointi jotensakin ymmärrettävästi.

Tuoteideoinnin määritelmä

Useassakin yhteydessä puhutaan tuoteideoinnista ja erityisesti matkailun kehittämisorganisaatioiden ja erityyppisten matkailuhankkeiden juhlapuheissa tuoteideointi vilahtelee tuon tuosta. Kuitenkaan ihan pienellä etsimisellä ei tuoteideoinnille löydy tarkkaa rajausta tai määrittelyä saati sitten aivan selkeää määritelmää. Vaikkakin sana sinällään on hyvinkin itsensä selittävä, niin määrittelen tässä tuoteideoinnin ihan varmuuden vuoksi omalla tavallani:

Tuoteidointi on ajatusprosessi, jonka tarkoituksena on löytää prosessin kohteena olevalle yritykselle tai muulle toimijalle täysin uusi, taloudellisesti kannattava ja myytävissä oleva palvelu, tavara, patentti, aineeton hyödyke tai prosessi.

On tärkeää määritellä käsitteet, että eri toimijat voivat ymmärtää käsitteet samalla tavalla.

Määritelmän tarkennuksia

Koska edellä esittämäni tuoteidean määritelmä on omaa ajatustyötäni, niin lienee kohtuutonta olettaa, että määritelmä olisi välittömästi kaikille selvä ja hyväksyttävissä. Siispä tässä muutama määritelmää selittävä tarkennus.

Ensinnäkin on mielestäni huomattava se, että tuotekehitys ja tuoteideointi ovat kaksi eri asiaa. Tuoteideointi voi olla osa tuotekehitystä, mutta pääsääntöisesti näitä toimintoja kannattaa käsitellä erillisinä. Tuoteideoinnin määritelmä sisältää ajatuksen täysin uuden tuotteen keksimisestä ja kehittelystä, kun taas tuotekehityksen kohteena voi olla ikivanha tuote, joka yrityksen tarjonnassa on ollut jo aiemmin.

Tuoteideointi ei välttämättä tarkoita sitä, että tulisi ehdottomasti aina keksiä jotain sellaista, mitä ei koskaan ole missään ollut – sen sijaan määritelmä lähtee yritykselle uusista ideoista. On täysin mahdollista kopioida ja varastaa ideoita muilta, kuten kilpailijoilta, ja tuoda ideoiden kautta yritykselle uusia tuotteita tarjontaan. Ideoita voi myös löytää täysin muilta toimialoilta.

Tuoteideointi ei myöskään ole sama asia kuin keksintö tai keksiminen. Tuoteideointi sisältää itsearvoisesti oletuksen kaupallisesta toiminnasta, mutta keksiminen taas voi olla muutakin kuin kaupalliseen tuotantoon tähtäävää innovointia.

Määritelmässä puhutaan taloudellisesti kannattavasta tuotteesta. Tämä lähtee siitä perusolettamuksesta, että tuote on aina kaupallinen asia. Kaupallisuuteen kuuluu puolestaan erottamattomana osana (toivottavasti) kannattavuus ja itseasiassa mitään ei tulisi tehdä ilman jonkinasteista kannattavuusajattelua. Sillä kuten entinen pomoni Ako Turunen sen osuvasti muotoili: ”Mitä ei kannata tehdä, sitä ei kannata tehdä”. Samaa mieltä oli Miyamoto Musashi kirjassaan Gorin no sho todetessaan: Älä tee mitään turhaa.

Lopuksi

Matkailuelinkeino kehittyy jatkuvasti ja haasteena on pysyä kehityksessä mukana. Kilpailussa pärjäämisen kannalta on elintärkeää aktiivisesti kehittää tuotteita, mutta myös ideoida uusia. Lopultakin kuitenkin juuri innovatiiviset tuotteet ovat niitä, joilla yritys voi erottua kilpailussa massasta.

Ehkäpä olet erimieltä määrittelystäni tai haluaisit jotenkin parantaa sitä? Mitä mieluimmin saa kommentoida, vastaväittää tai kehittää määritelmää paremmaksi.

Museovirasto ja matkailu

Monesti olen törmännyt ihan käytännön elämässä siihen tosiasiaan, että museovirasto on yksi matkailun suurista tekijöistä. Valitettavasti.

Kuten tunnettua, iso rooli matkakohteen valinnassa on kohteen tarjonta ohjelman ja nähtävyyksien osalta. Suomessa suurin osa tarjonnasta liittyy luontoon, mutta on Suomeen pesiytynyt myös hienoja kohteita, joilla on historiallista arvoa niin paljon, että museovirasto on ottanut ne valvovan silmänsä alle. Nämä kohteet voisivat olla runsaan ja toimintaympäristöltään mielenkiintoisen sisältötuotannon paikkoja – erityisesti tapahtumien järjestäminen monissa kulttuurihistoriallisesti merkittävissä kohteissa olisi erinomainen asia.

Monilla kohteilla ei luonnollisestikaan ole sen suurempaa käyttöä, mutta esimerkiksi Olavinlinna ja Lappeenrannan linnoitus ovat oivia ympäristöjä erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Jo pelkästään kohteiden historiallisen arvon vuoksi kohteiden käyttö on luonnollisestikin rajoitettua, mutta kyllä luulisi olevan luonnollista, että jotakin sentään voisi tehdä. Eriskummallista on ollut havaita, että joillakin ihmisillä tuntuu olevan tarve käsitellä museoviraston hattu päässään suojeltuja kohteita siten, kuin ne olisivat posliinista tehtyjä ja kaikenlainen käyttö on pahasta. Esimerkkinä käy mainiosti Olavinlinna, jossa on toisaalta vuosikymmenet järjestetty upeita tapahtumia, mutta taas toisaalta viimeiset vuodet on tuskailtu sitä, että miten yhden ihmisen toiminta voi olla esteenä kaikelle kehitykselle. Tämän johdosta on Savonlinnan tapahtumakartalta hävinnyt hienoja tapahtumia tai ne ovat vaarassa ja toisaalta Olavinlinnan käyttö toisi varmasti oikein toteutettuna rahavirtaa museovirastolle päin. En usko hetkeäkään, että museovirastolla on liikaa pääomia nykyisen suojeltujen kohteiden massan ylläpitoon ja ehostuksiin.

Eli herätys museovirasto! Suojelluissa kohteissa voidaan toteuttaa tapahtumia, kuten Olavinlinnan oopperajuhlat osoittavat ja tuloksena on tuloja Suomelle ja kohteen lähiympäristölle, kuten matkailuelinkeino ja kauppa. Tätä reittiä syntyy verotuloja ja kunnat voivat hyvin. Pitkää reittiä ajatellen myös museoitujen kohteiden ylläpitoon riittää paremmin varoja näin toimittaessa. Paljoa ei tarvita, aluksi voisi museovirasto luoda raamit sille, että millä ehdoilla sen kohteissa voidaan tapahtumia järjestää. Seuraavaksi voisi olla järkevää rekrytoida asiakaspalveluhenkinen tapahtumakoordinaattori museovirastolle, joka varmistaisi, että museoviraston edut tulee huomioitua, mutta kuitenkaan yksikään potentiaalinen tapahtuma ei jää järjestämättä sen vuoksi, ettei museovirastosta saada vastauksia alkuvaiheen kysymyksiin.

Olisi hienoa nähdä, että museovirasto ottaisi ja alkaisi keskittyä rooliinsa matkailussa, ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnissa, alkamalla oikeasti toimia siten, että museoviraston kohteet saataisiin eläväksi. Ei yhtään tänä päivänä suojeltua rakennusta varmaankaan ole rakennettu patsaaksi?

Matkailubusiness Suomessa

Tässä blogissa on tarkoitus pohtia Suomen matkailuelinkeinoa omavalintaisilta kanteilta.

Matkailu on tunteita nostattava asia ainakin periferian alueella ja sen vuoksi siitä on kertynyt isohko joukko erilaisia havaintoja kaikille, kun mediakynnys matkailussa tapahtuvien ilmiöiden osalta on matala. Toisaalta Suomi on täynnä alan asiantuntijoita, koska kaikki jotka ovat käyneet Tukholmassa, nousevat sille tasolle, jolla voidaan jo ohjeistaa muita.

Oman lukunsa julkiseen matkailuelinkeinon ohjailuun tuo EU, jonka jakamat tukirahat oikeuttavat kaikki sanomaan mielipiteensä asioiden oikeasta kurssista. Mikä jottei, kyllä demokratia on tärkeä asia meille kaikille, mutta onko laivalla hyvä olla monta kapteenia? Ainakin siltä tuntuu, kun seuraa maakuntamedioita ja niiden vaikutusta alueellisten matkailutoimintojen kehittämiseen tai kehittämättä jättämiseen.

Oma mielipiteeni on, että tällä maailman suurimmalla busineksen alueella suomalaiset ovat alikehittyneitä. Tai ainakin meidän rakenteelliset ratkaisut ovat heikkoja ja alan kehitystä säätelee monilta osin amatöörit.